Miun on tehtävä tunnustus, vaikka nolottaakin. Miulla on keittiöneule. Mie neulon sitä keittiössä ruuanlaiton tai leipomisen ohessa. Olen niin hajamielinen, etten voi lähteä keittiöstä minnekään, jos miulla on uunissa tai liedellä jotain.

Kerran heräsin päiväunilta kummalliseen hajuun, joka tuntui leijuvan keittiön suunnasta. Hellalla kiehui aprikoosihillo - tai ei enää kiehunut vaan käristyi. En siis lähde keittiöstä minnekään, jos laitan ruokaa. Silloin on hyvä olla keittiöneule. Pidän sitä vanhassa voipytyssä hyllyllä radion alla. Sieltä se on nopea ottaa ja laittaa takaisin. Neule ei etene hurjaa vauhtia, mutta toisaalta saan kyllä aika paljon aikaiseksikin, vaikka neulon vain lyhyen ajan kerraallaan. Mm. tämä peitto on ollut aikoinaan keittiöneule.

Viimeisempänä keittiöneuleenani halusin neuloa hatun, jonka reunaan tulisi kirjoneuletta. Kaivelin Eeva Haavistot ja vanhat Neoviuksen mallit. Kurkkailin virolaisiin kirjoneulemalleihin - upeita, mutta halusin nimenomaan suomalaista tällä kertaa. Mikään ei oikein innostanut.

Päädyin valitsemaan yksinkertaisen mallin Terijoen lapasista. Syynä oli ainostaan ja yksinomaan nimi: Terijoki. Mummo kertoi monesti, kuinka he olivat nuoruudessaan käyneet uimassa Terijoen upeilla hiekkarannoilla. Pietarissa asuessamme kävimme monesti kävelyretkillä samoilla rannoilla.

Kuva on otettu joskus '90-luvun alussa Terijoelta.

Neuleen tiedot ovat taasen täällä.

Aloitin neulomaan myssyäni helmikuussa. Pian sen jälkeen Ravelryssä perustettiin Suomalaisia perinteitä-ryhmä, jonka tarkoituksena on pitää yllä ja kehittää suomalaista neule- ja käsityöperinnettä. Suunnitteilla on KAL-neulontaa ja muuta mukavaa. Innostus on suurta. Jos asia kiinnostaa, niin nyt olisi hyvä syy kirjautua Ravelryyn. Siis sinne! Hus, hus! (Ryhmän nimi on Suomalaisia perinteitä ja sinne pääsee täältä.)