Muutto on ohi ja piironki lankoineen ja puikkoineen on löytänyt uuden paikkansa. Voin palata neulomiseen ja blogin kirjoittamiseen. Ihan ensimmäiseksi esittelen uusia neulomispaikkojani:



Verannasta olen haaveillut jo pitkään. Täällä olen jo ehtinyt neuloa ja juoda teetä muuttotouhuamisen lomassa. Veranalla on ihanaa istua ja neuloa silloin, kun ulkona on liian viileää. Tänä keväänä ei vielä olekaan ollut kovin lämmintä.



Huvimajassa tulen varmasti neulomaan paljon, kunhan tulee vähän lämpimämpää. Haaveilen jo lämpimistä kesäpäivistä, jolloin sataa hiljalleen, eikä voi istua ulkona. CD-kirja kuulumaan ja neule käteen. Haaveissa on myös ristipistotyöt.



Pihakeinu on aika lähellä katua, joten en tiedä, kuinka paljon siinä tulee istuttua. Katu on kylläkin kovin hiljainen, joten varmasti hellepäivinä istun siinä ja neulon.

Muuton aikana en neulonut kovinkaan paljoa. Sen sijaan purin yhden melkein valmiin villatakin. Olen näköjään tuomittu neulomaan puseroista ja takeista mallikappaleen ennen kuin teen sen oikean. Mallitilkku olisi varmaan joutuisampi tapa tehdä sopivan kokoinen neule. Mutta siinä ei saisi neuloa niin paljoa.

Kevät on saapunut tänne takametsiinkin, vaikka vielä pari viikkoa sitten oli kovin talvista. Mustarastaat ovat saapuneet laulamaan pihakuusikkoon. Muuttamista on ilmassa meilläkin. Piirongin lankavarasto on jo muuttanut uuteen kotiin, neuleet seuraavat perässä. Tämän vuoksi en ehdi kuvaamaan valmiita neuleita, kaivelemaan ohjeita tai etsimään lankoja. Neuloa sentään ehtii aina jossain välissä. Kun elämä taas rauhoittuu muuton jälkeen toukokuun loppupuolella, miulla on neulesuman purkaminen odotettavissa täällä blogissa.

Blogi hiljenee siis muutamaksi muuton viikoksi.



Osallistuin talvella pohjoismaalaisten vaihtoon, jossa sain norjalaisten lapasten mallivihkon ja niihin sopivaa lankaa. Aloitin neulomaan lapasia jo neuleretriitissä, mutta silloin miulla oli liian suuret puikot ja lapasista olisi tullut liian suuret. Isot niistä tuli nytkin, vaikka 2 mm puikoilla neuloin. Onneksi Mies ihastui niihin ja sai niistä uudet hiihtolapaset.

Lapasista tuli todella koreat, liiankin koreat miun makuun. Vertasin mielessäni näitä Eeva Haaviston kirjassa oleviin suomalaisiin perinteisiin lapasiin, jotka ovat yksinkertaisempia kuvioinniltaan. Mie tykkään enemmän niistä. Vaikka nämä norjalaiset ovat mallit ovat kauniita, ne sopivat ehkä paremmin komeisiin vuoristomaisemiin.

Damevotter-lapasten tiedot olen kirjannut Ravelryyn.

Miulla on yleensä käsilaukussa mukana neule. Ei käy aika pitkäksi, jos joutuu istumaan jouten terveyskeskuksessa, kirjastossa tai matkustaessa. Kun etsin ohjetta tuossa alempana esittelemääni venäläiseen huiviin, sattui silmiini kiva sukkapari, Traveler's stocking. Kun vielä piirongista löytyi tismalleen oikea lanka, en aikaillut, vaan loin silmukat. Nimensä mukaisesti olen neulonut näitä sukkia reissussa.



Sukat ovat käyneet mukanani pari kertaa Helsingissa ja Parikkalassa. Neuloin niitä tietenkin Kolin reisulla. Silloin muistin Jon Celtic Memory Yarnsista. Hän matkustelee työnsä vuoksi paljon ja neuloo sukkia mitä kummallisimmissa paikoissa. Pakkasin neuleen mukaan reppuun lumikenkäretkellemme Ikolanahoon. Vain takan lämmössä tarkeni neuloa muutenkin kuin kameran poseerausta varten.



Valmiiksi sain sukat pääsiäisenä käydessämme Parikkalassa. Sukkien väri sopiikin pääsiäiseen ja kevääseen. Hiukan ihmettelin, miksi oli ostanut tämän väristä lankaa. Yleensähän mukaani tarttuu punasävyisiä lankoja. Langat olin ostanut toissakesänä Kanadasta entisen kotikaupunkini lankakaupan loppuunmyynnistä. Muistan, että halusin ostaa miulle uutta väriä. Matkustaminen siis avartaa...



Varastoneulontagrammoja kertyi 114. Sukkien tarkemmat tiedot löytyvät jälleen Ravelryn muistiinpanoistani sillä erotuksella, että mie löysin ohjeen Knitting Traditions-lehdestä.

Yllä oleva kuva on pääsiäisenä otettu Parikkalasta Simpeleenjärveltä. Aurinko lämmitti ja jäällä oli mukavaa kulkea. Saaren rannassa oli niin lämmintä, että siellä olisi voinut neuloa...



Nämä sukat eivät ole vielä matkustaneet minnekään, mutta niillä on edessään todella pitkä matka. Varastoneulontagrammoja sain näistä 96.

Olen yleensä neulonut tai virkannut jotain pääsiäiseksi, mutta nyt en ehtinyt ennen kuin pääsiäisen pyhinä. Vaikka pääsiäinenhän kyllä jatkuu vielä helatorstaihin saakka,  joten en nyt niin kamalan myöhässä ole. Idean sain Annelin blogista.



Muutin Annelin ideaa käyttämällä Novitan Huopasta ja Pirtin kehräämön hahtuvalankaa ja huovuttamalla patalaput. Näin sain upotettua näihin 104 grammaa varastoneulontalankoja. Hyvä mie!!

Valmiita neuleitakin miulla olisi. Esittelen ne sitten, kun saan ne kuvattua.

Tämän Repoliiniltä saamani ihanan pääsiäiskortin myötä toivottelen kaikille lukijoilleni iloista pääsiäistä!

Asuin 90-luvun alussa Pietarissa, juuri kommunismin romahtamisen jälkeen. Venäjällä oli ankeat ajat, sillä kaupoistakaan ei saanut juuri mitään. Ihmiset myivät metroasemilla ja toreilla kaikkea mahdollista vessanpöntön vesisäiliön tulpista lähtien itsekasvatettuihin yrtteihin. Vanhat baabuskat  myivät ihania ohuita pitsihuiveja. Monella oli mukanaan sormus, jonka läpi unelmankevyt huivi vedettiin. Haluttiin osoittaa, että huivi oli taidonnäyte.



Huivit olivat valkoisia, harmaita tai ruskeita - lampaanvillan värisiä. Pysähdyin ihailemaan niitä useasti. Kyselin ystäviltäni ohjetta huiviin. Miulle kerrottiin, että mallit ovat lähtöisin Orenburgista ja ne ovat hyvin vaikeita. Vain vanhat baabuskat taitavat niiden neulomisen.



Mies huomasi miun ihailevan huiveja ja osti sellaisen miulle nimipäivälahjaksi. Se oli neulottu rihmanohuesta mohairista. Pidin sitä jatkuvasti. Muutaman talven jälkeen se oli huopunut muodottomaksi möykyksi. Orenburgilainen jäi mieltäni kaihertamaan vuosiksi. Voisinpa neuloa itse sellaisen! Pyysin jo kerran erästä ystävääni tuomaan Pietarista miulle ohjeen, mutta Dom Knigistä ei löytynyt.



Sitten tärppäsi! Knitting Traditions-lehdessä oli useampikin orenburgilaisen ohje. Syksyllä varastoneulonnan myötä kaivelin ohutta, virolaista yksisäikeistä lankaa piirongin perukoilta ja ryhdyin neulomaan. Lanka ei ollut ihan "sitä oikeaa", koska se oli liian kovaa, mutta tämmöiseen harjoitustyöhön se kävi hyvin. Haaveena on neuloa vielä orenburgilainen kolmiohuivi esim. Rowanin Kidmohairista.



Orenburgilaisissa huiveissä neulotaan alareunus ensin. Tämä huivi aloitettiin vasemmasta alanurkasta, sitten neulottiin alareuna. Siitä siirryttiin neulomaan huivin keskiosaa ja reunoja. Lopuksi tehtiin yläreuna ja vasen kulma. Koko huivi on ainaoikeaa.



Huivin tiedot ovat Ravelryn muistiinpanoissani.

Varastoneulontagrammoja kertyi tasan 100.

Huivi on kuvattu Repoveden kansallispuistossa Lojukoskella.

Tohtori Zivago kuuluu lempikirjoihini ja -elokuviini. Tarina sijoittuu vallankumouksen aikaiselle Venäjälle, Pietariin ja Siperiaan. Päähenkilöinä on Juri Zivago, hänen vaimonsa Tonja ja rakastajansa Lara.

Kun näin vuosi sitten Twist Collective-lendessä ihanan hupun, ihastuin oitis. Kävin katsomassa ohjetta aina sillon tällöin, etsiskelin sopivaa lankaa, katselin elokuvaa DVD:ltä. En tiedä, oliko neuleen suunnittelijalla sama Lara mielessä, mutta miun mielikuvitus vei miut Siperiaan, jonne olen aina halunnut matkustaa.



Suunnittelin, että huppua neuloessani, lukisin kirjaa ja katselisin elokuvaa. Niin ei jostain syystä käynyt. En halunnutkaan katsoa sitä niin pian uudelleen. Enkä halunnut aloittaa uutta kirjaa ennen kuin kesken oleva olisi luettu. En siis uppoutunut Venäjän vallankumoukseen ja itkenyt surullista loppua. Teetä sentään join venäläiseen tapaan.



Kuvat sen sijaan on otettu samassa metsässä, mihin osa Laran tarinaa sijoittuu - pohjoisen pallonpuoliskon taigahan ulottuu Norjasta itään Siperian halki Tyynelle valtamerelle. Ihan hyvin voisi kuvitella Jurin ja Laran pakenevan näissä maisemissa .



Neuleen tiedot löytyvät muistiinpanoistani Ravelrystä. Ohje löytyy tuolta yllä olevan Twist Collectiven linkin kautta.

Huikea maaliskuinen sunnuntai houkutteli meidät hiihtämään kylän laavulle. Tuuli pöllytti eilisen lumimyräkän jälkeen lunta puista. Laavu sijaitsee supassa, jonne tuuli ei yltänyt. Siellä oli mukavan lämmin istuskella.



Viikko sitten olin neuleretriitissä. Sinne halusin ottaa mukaan jotain melko helppoa, mutta mielenkiintoista neulottavaa. Piirongin kätköistä löytyi Ilun lankaa, joka näytti kyllä vyyhdellä vähän epäilyttävän sekamelskaiselta. Lanka osoittautui juuri oikeaksi tähän huiviin. Se korostaa huivin kuviointia hienosti.



Miulla oli mukana toinenkin neule, sillä ajattelin, etten jaksaisi neuloa samaa koko viikonlopun. Jouduin kuitenkin purkamaan sen toisen neuleen, koska olin epähuomiossa ottanut väärän kokoiset puikot mukaan. Niinpä sain huivini melkein valmiiksi retriitissä.



Lumisista olosuhteista huolimatta metsässä oli kevättä ilmassa. Linnut lauloivat ja aurinko lämmitti suloisesti. Yön pakkanen kääntyi suvikeliksi.

Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn muistiinpanoistani. Huivin ohje on Ullasta.

Varastoneulontagrammoja kertyi 77.

Terveisiä Päivölän neuleretriitistä! Mukava neuletäyteinen viikonloppu on takana. Mie itse vaan neuloin, mutta toiset ehtivät tehdä muutakin, kehrätä rukilla tai värttinällä, virkata, värjätä lankaa tai tehdä lautanauhaa. Oli mukavaa tavata blogeista ja Ravelrystä tuttuja neulojia.

Sain Katrilta lahjaksi hauskan ja lystikkään teepannumyssykirjan ja kaunista lankaa.  Kiitos!



Heilitä taas sain todella kauniin väristä lankaa ja lemppariteetäni. Tuossa kuvassa lanka ei ole oikean väristä, se on oikeasti vihreätä eikä harmaata. Kiitos!

Kauheasti tekisi mieli aloittaa neulomaan näistä uusista langoista HETI jotain. Mutta mitä? Vaaleansinisestä tulisi kiva huivi, koska se on niin pehmeää. Vihreä lanka sopisi sukiksi, koska siinä on muovia vahvikkeena. Voisi siitä huivinkin neuloa. Mutta jos alan neulomaan heti näitä lankoja, menee miun muut neulesuunnitelmat mönkään. Viikonloppuna menen taas Päivölään neuleretriittiin, sinne tarvitaan useampi neule mukaan. Otanko mukaan nämä uudet langat vai sen, mitä olen jo suunnitellut?!? 

Vanhan talon lämmitys kyllä toimii, mutta nurkista vetää aina. Kun neulon  ja istun paikallani, tulee vilu. Istunkin usein lempituolissani neulomassa viltti jaloilla. Se myöskin estää pienten tilpehöörien (silmukkamerkkien, saksien, puikkojen yms) putoamisen tuolin rakoihin. Entinen vilttini ei oikein sopinut väritykseltään tuoliin ja sen takana olevaan ryijyyn. Piti neuloa uusi.



Tässä tuolissa on mukavaa neuloa, koska jalat saa ylös. Myös neulekorini ovat likellä. Tämän paikan ainut hankaluus on se, että teekupille ei ole sopivaa paikkaa. Usein laitankin sen tuolin vieressä olevan lampun jalalle, josta sitä pitää kurkottaa. Tältä paikalta ei voi myöskään katsella DVD-elokuvia. Jos katselen niitä neuloessani, miun täytyy siirtyä sohvalle, josta löytyy myöskin hyvä paikka teekupille.



Sohvalla neuloessa harmituksena on liian lähelle tunkeva koira, jonka pää heilahdus muuten näkyy kuvassa. Jos koira kiepsahtaa polvitaipeeseeni nukkumaan, toinen käteni ei voi liikkua vapaasti ja se haittaa neulomista.

Aloitin tämän peiton neulomisen viime kesänä eräällä junamatkalla. Se olikin matkaneuleeni siihen saakka, kunnes siitä tuli liian iso ja hankala kuljetettava. Vielä isompi peitosta tuli, kun kastelin sen ja laitoin saunan lauteille kuivumaan.

Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn muistiinpanoistani.

Tykkään kulkea luonnossa. Kesällä patikoin tai melon, talvella hiihtelen tai lumikenkäilen. Viehätys piilee siinä, että aina voi nähdä jotain mielenkiintoista tai kaunista. Maisema, kasvit tai eläimet, auringonlasku tai tähtitaivas vetävät miuta luontoon. Nuotiolla istuminen ja liekkeihin tuijottaminen on parasta terapiaa. Siinä saa sielu levätä. Samalla voi myös nähdä ja kokea yllättäviäkin asioita. Kolilla Sutkan laavulla makkaranpaiston lomassa huomasin pienen palleron istuvan läheisen koivun oksalla - varpuspöllö! Siinä se tarkkaili meitä ja ohi kiitäviä hiihtäjiä. Lienemmekö ainoat, jotka malttoivat katsella ympärilleen ja huomata pikkuisen pöllön?



Luonnosta myöskin ammennan toiseen rakkaaseen harrastukseeni, käsitöihin. Olin aloittanut jo kesällä neulomaan itselleni kevättakkia Katrin lähettämästä puuvillalangasta (hän kyllä toivoi miun neulovan siitä uikkarit...), mutta se oli jäänyt muiden neuleitten jalkoihin. Kolille lähtiessäni päätin ottaa takin mukaan yhdeksi neuleeksi, jota saattaisin neuloa retkipäivän päätteeksi. Maisemien värit kuitenkin sattuivat niin hyvin takkini väreihin, että innostuin neulomaan niin, että takki yllättäen valmistuikin.



Vaikken ollut takin raidoitusta suunnitellessani yhtään ajatellut talvista luontoa, löytyivät miun takin raidat Kolin vanhoilta kaskimailta. Pöllönapit taas nappasin paluumatkalta Joensuusta.



Neuloin takin Tuulia Salmelan TTS-menetelmällä. Siinä takki neulotaa ilman saumoja ylhäältä alaspäin. Jos on osannut ottaa mitat oikein, tuloksena on varmasti istuva ja sopiva neule.

Neuleen tarkemat tiedot löytyvät taas täältä.