Osallistuin Ravelryssä mysteerisukkaneulontaan. On jännittävää neuloa vaikkapa sukkia, joista ei alussa tiedä, millaiset niistä tulee. Mysteereissä on myös omat riskinsä. Lopputulos ei olekaan aina mieluinen. Näin kuitenkin käy aika harvoin. Tällä kertaa kuitenkin kävi.

Mie en ymmärrä tuota kuviota, mikä se muka on? Ensin ajattelin, että miulla on joku perustavanlaatuinen virhe, joka tekee kuviosta käsittämättömän. Kävin katsomassa muiden neulojien sukkia, mutta samalta ne näyttivät. Kuvion takia sukat eivät pysy jalassa, vaan varret ovat koko ajan makkaralla.

Sukkien tarkemmat tiedot löytyvät täältä. Varastoneulegrammoja kertyi 53.

P.S. Ovat nämä toisaalta ihan kivatkin. Kunhan turhaan murisen ja marisen - syynä on ehkä se, että nyt lähden purkamaan...

Varastoneulonta sai miut vihdoinkin toteuttamaan pitkäaikaisen suunnitelmani neuloa koiralle lelu. Leevi on allerginen melkein kaikelle, eikä voi esim. pureskella puruluita. Kaikki lelut ovat joko puuvillaa tai villaa. Yleensä vanhat, saappaissa marinoiutuneet villasukat ovat mieluisimpia.

Lelua retuutetaan miun tai Miehen luo. Sitten alkaa leikki tai paremminkin kaksi leikkiä samaan aikaan. Toisaalta lelu pitäisi heittää mahdollisimman kauas, että Leevi voisi sen noutaa. Mutta samalla kun lelua annetaan heitettäväksi, leikitään myös kiskomista ja vetämistä. Pitkäjännitteisyyttä Leevillä ei ole. Muutaman kerran se jaksaa noutaa, mutta sitten onkin jo parasta hypätä sängyn päälle.

Varastoneulontagrammoja kertyi jämähahtuvalangoista 123. Leluun olisi voinut upottaa enemmänkin lankoja täytteeksi, nyt suurin osa täytteistä menikin luun päihin ja keskikohta jäi aika tyhjäksi.

Joskus käy niin, että asiat loksahtavat paikoilleen kuin yhteenlaskussa. Aikaa kylläkin voi kulua kuukausia, mutta pikkuhiljaa yhteenkuuluvia sirusia kertyy niin paljon, että niistä muodostuu toivottu kokonaisuus.

Ensimmäinen siru oli antikvariaatistä pari vuotta sitten löytämäni Aino Ollilan kirja Vohvelitöitä, joka toi mieleeni kansakoulussa tekemäni ruokaliinan. Selailin kirjaa useasti ja jopa käytin sitä apuna töissä.

Toinen siru oli Ravelryn Kaheleiden ryhmässä alkanut innostus vohvelitöihin. Miehän lähden innoissani kaikkeen mukaan, ja pian huomasinkin suunnittelevani kesälomamatkaa Raijan Aittaan, josta ostin pellavavohvelia. Sitten jäinkin pitkäksi aikaa miettimään ja suunnittelemaan.

Kesällä Tallinnan reissulla ostin Karnaluksista kirjonta- ja virkkauslangat. Miettimisen tuloksena olin päätynyt punaiseen, joka sopisi hyvin pellavan väriin.

Syyslomalla sitten kirjoin ensimmäisen raidan ja kaivelin äidin liinavaatekaapista vanhoja, 60- ja 70-luvulla virkattuja reunapitsejä. Ja nyt tässä piti olla kuva niistä pitsireunaisita pyyhkeistä, mutta se olikin epähuomiossa poistettu tietokoneelta. Niistä kuitenkin löytyi mieluinen reunapitsimalli pyyhkeisiini.

Joululomalla sitten ryhdistäydyin ja ompelin kirjailut valmiiksi ja virkkasin pitsit ja ompelin ompelukoneella pyyhkeet valmiiksi. Sitä lukuunottamatta olenkin todella tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä kannatti harkita ja miettiä ja odottaa inspiraatiota!

Pyyhkeet olivat eilen ensimmäistä kertaa käytössä. Ne ovat ihanan isot ja pehmeät. Hiukan niistä irtoaa ensimmäisen pesun jäljiltä nukkaa. (Pesen aina uudet pyyhkeet ennen käyttöä, jotta saan niistä tärkin tms pois.)

Tarkoituksenamme oli viettää viimenen lomapäivä Repovedellä, mutta Miehen aamuisen päänsäryn vuoksi jäimmekin kotikulmille ja patikoimme iltapäivällä kylän laavulle. Oli ensimmäiinen oikea pakkaspäivä, luntakin oli satanut. Juuri sopiva päivä ulkoiluun ja nuotiolla istumiseen.

Syksyisessä Ullaneuleessa oli pipo, jonka halusin ehdottomasti neuloa. Jouluostoksilla Lappeenrannassa käväisin lankakaupassa ostamassa langat tähän ja yhteen toiseen päähineeseen. Tämä ei siis ole varastoneulotapipo. Viime viikolla sitten vihdoinkinkoitti se hetki, jolloin pääsin luomaan silmukat pipoon.

Lanka osoittautui juuri sopivaksi tiheydeltään ja muilta ominaisuuksiltaan tähän pipoon. Silmukkamäärää ei tarvinnut muuttaa, kuvio näkyy hyvin, eikä pipo kutita. Neuloessani kylläkin mietin, että onko väri liian beige, mutta sitten päätin, että se on enemmänkin oranssiin vivahtava kuin tylsä beige.

Lanka- ja ohjetiedot ovat taas Räveltämössä.  (Ohjeen saa tuolta ylhäältä Ullaneuleen sivuiltakin. Pipon nimi on Sirle.)

Kun lähdimme pois laavulta, alkoi jo hämärtää ja kuu nousi. Mikä upea kuu se olikaan! Sitä ihailtiin koko kotimatka.

Kun saavuimme kylälle ja lähelle kotia,  ilta oli jo pimentynyt sen ja saimme ihailla vielä kuunsiltaakin.

Miuta pyydettiin syksyllä neulomaan Luumäen lapaset. Miulle jäi vähän epäselväksi mihin tarkoitukseen ne piti neuloa, mutta suostuin. Lapasten valmistuttua otin yhteyttä seurakuntaan, josta sitten selvisi lapasten käyttötarkoitus.

Tarkoituksena on elvyttää kyläilyperinnettä ja tavata lähimmäisiämme sekä torjua yksinäisyyttä. Niinpä moneen kylään on lähtenyt kiertämään talosta taloon lapanen, jonka mukana on kynä ja ruutuvihko, johon jokainen saa kirjoittaa nimensä, muistoja, tarinoita tai mitä kukakin haluaa. Vihkon toivotaan palaavan aikanaan kyläyhdistykselle, joka voi sitä säilyttää. Lapaset annetaan aikanaan kylän vanhimmalle. Meidän kylän lapaskierros alkaa kinkereiltä tämän kuun lopussa.

Luumäellä on "virallinen" lapanen, mutta mie en neulonut sitä (se on niin ruma). Käytin Neoviuksen ja museoviraston julkaisua '40-luvulta, jossa on useampikin Luumäen lapasmalli (ja ne on ihan nättejä). Saankohan satikutia?

Varastoneulontagrammoja: 47

Tarkemmat tiedot ovat taas täällä.

Räveltämön Kaheleiden ryhmässä tempaistiin sukkavaihto. Neulottiin parille sukat, laitettiin ne kirjekuoreen ja postitettiin. Yleensähän näissä vaihdoissa pakettiin laitetaan kaikenlaista muutakin, mutta nyt sovittiin toisin.

Miun pari toivoi paksuja sukkia. En löytänyt Seiska veikasta kivoja värejä, joten päädyin kaivelemaan piirongon laatikoita. Sieltä löytyikin  Handun paksuja sukkalankoja raikkaissa väreissä. Tällä kertaa en käyttänyt mitään ohjetta, vaan neuloin sukat omasta päästä. Hiukan jännitti tuon turkoosin langan riittäminen, mutta sitä jäi jäljellekin.

Varastoneulontagrammoja kertyi 117.

Sukkien tarkemmat tiedot ovat taas täällä.

Mie itse sain sukkapakettini jo kauan ennen joulua. Olin toivonut pitkiä sukkia, jotka saisi kalsareiden päälle - sellaiset sainkin. Kiitos parilleni! Paketissa oli myös ylimääräistä:

(Uuden vuoden aatto Repovedellä juuri auringonlaskun jälkeen.)

Olen siis vähentämässä piirongin laatikoihin ja komeron nurkkiin säilömäniäni lankoja, jotta saisin hankkia uusia lankoa niihin neuleisiin, jota ihan oikeasti haluan neuloa. Tähän asti olen vähentänyt varastoani etsimällä lankoja neuleisiin, joita haluan neuloa. Pennit ovat ensimmäinen ihan oikea varastoneule.

Miulla oli makuukamarin nurkassa muovikassissa 2 vyyhteä Cascadea. Etsin ohjeen näille langoille. Tai etsin ja etsin. Ohje löytyi uusimmasta Ullasta etsimättäkin.  Ihastuin malliin heti ensi silmäyksellä. Tosin neuloessa päädyin siihen, että näissä on miun makuun liikaa kuviointia. Olisin ehkä tykännyt yksinkertaisemmasta enemmän.

Joka tapauksessa näitä oli mukavaa neuloa, kuviointi piti mielenkiinnon yllä ja pienten palmikoiden ohjeen oppi nopeasti ulkoa. Neuloin noihin penneihin säärystimien takaosassa ensimmäisessä säärystimessä virheen. En jaksanut purkaa, joten neuloin toiseenkin säärystimeen saman virheen. Se näkyy tuossa yllä olevassa kuvassa oikean puoleisessa säärystimessä suurempana "penninä".

Pennien tiedot ovat täällä.

Varastoneulontagrammoja kertyi 134. Samalla rikkoutui puolen kilon haamuraja.

(Huom! En saanut linkittämiäni sanoja pysymään sinisinä sitten millään, mutta ne kyllä aukeavat, jos siirtää hiiren niiden päälle.)

Nimittäin nämä Miehelle joululahjaksi neulomani Fitz-sukat. Neuloin ne marraskuussa, mutta kuvattua sain vasta eilen vuodenvaihteen retkellämme Repovedelle.

En kauheasti juhli uutta vuotta, koska ei miusta päivämäärän muuttumisessa juuri juhlittavaa ole. Niinpä suuntasimme eilen Repoveden kansallispuistoon viettämään vuoden viimeistä päivää patikoiden ja nuotiotulista nauttien. Pieni pakkanen ja yöllä satanut lumiharso jäädyttivät polut ja maaston mukavaksi kävellä. Järvet eivät olleet jäässä, mutta rantojen kaisloihin oli muodostunut jäätimantteja. Siinä kimalsivat meidän vuodenvaihteen ilotulituksemme!

Taukopaikalla piti kuitenkin laittaa jo ylimääräinen villapaita päälle. Neulojan perheessä niitä onneksi riittää =) Mikään ei kyllä lämmitä niin kuin villa. Meillä oli mukana huovutetut istuma-alustat, joten nuotion ääressä pystyi istumaan kylmillä penkeillä vaikka kuinka kauan.

Näimme kauniin auringonlaskun, tähtien syttyvän taivaalle ja puolikuun valaisevan metsää. Hiljaista oli, vain kerran hippiäiset sirkuttivat kuusen oksistossa. Purot solisivat runsaampina kuin keväisin. Ihana uuden vuoden aatto!

Sukkien ohje löytyy Neulekirjasta.

Varastoneulontagrammoja kertyi 73.

Sukkien tiedot ovat täällä.

Jo monena vuonna olen haaveillut osallistuvani adventtikalenterineulontaan. Tänä vuonna siihen vihdoin oli mahdollisuus. Vihjeitä tuli siis päivittäin joulukuun 1.- 24. päivinä. Mie pysyin hyvin mukana, mutta lanka loppui kesken, joten loppupuolelta jäi muutama vihje neulomatta. Parasta tämän tyylisissä tempauksissa on se, että pääsee kokeilemaan erilaisten neulepintojen tekemistä ja oppii samalla uutta. Lopputulos on miun makuun vähän liian sekalainen.

Tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. Kuviin saattaisi riittää vaihteeksi valoakin. Kaappasin neuleita mukaan koiralenkille kuvattaviksi. Leevi-koira tykkää tarkkailla tilannetta korkeammalta.

Varastoneulontagrammoja kertyi 152.

Huivin ohje löytyy täältä.

Neuleen tiedot  voi käydä katsomassa täältä.

Olin tehnyt puolukkahilloa pikkulahjoiksi. Viime tingassa virkkasin pienet ja nopeat joulutähdet hillopurkkien koristeiksi. Ohjetta ei ollut, katsoin mallia viime jouluna saamastani joulukortista.

Tervehtii jo meitä

joulu ihanin!

Tuli kylmän teitä,

armas kuitenkin.

Kaikki kauniit aatteet

tullessaan se toi,

yllään juhlavaatteet

lapset karkeloi.

Kynttilät ne hohtaa,

kirkkaan tuikkeen luo;

mielemme jo johtaa

Betlehemin luo.

(Z. Topelius)
 


 

On taas se aika vuodesta, kun miun kameralla ja taidoilla ei saa kunnon kuvia. Valo ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi talvipäivänseisaus on ohi ja päivät alkavat pikkuhiljaa pidentyä. Eilen, vuoden pisimpänä päivänä, aurinko pilkahti esiin pilvien seasta ja syöksyin ulos ottamaan kuvia. Valo ei silti oikein riittänyt.

Knit & Knag-blogin Anna järjesti jälleen KAL-neulonnan. Olen aina tykännyt Annan huiveista ja kun langatkin löytyivät piirongin kätköistä, oli miun "pakko" osallistua. Hänen huiveissaan on aina jokin miulle uusi juttu. Tässä huivissa uutta ja opittavaa oli palmikko reunoissa ja keskellä. Olen toki palmikoita neulonut, mutten ollut hoksannut kayttää niitä huivin reunoissa.

Varastoneulontagrammoja kertyi 46.

Neuleen tiedot ovat taas täällä.