Lauantaina oli kiva päivä. Ravelrystä tuttu Kinixys tuli käymään. Tarkoituksenamme oli käpyillä. Kinixys toi mukanaan ison kasan käsityökirjoja (mitä upeita ohjeita ja ideoita!), kauniita pitsejä, kansioittain ohjeita, miulle valokopioita lapasohjeista (kiitos!), silmukkamerkkejä ja mitähän kaikkea! Tämän kaiken tutkimiseen ja siitä juttelemiseen meni niin kauan aikaa, että itse asiaan emme päässeet ollenkaan.

Mutta ei se mitään. Tämähän tarkoittaa, että pitää tavata vielä uudestaan .

Jossain vaiheessa tuli puhetta värttinällä kehräämisestä. Kerroin harjoitelleeni syksyllä Katrin kanssa ja näytin nöttösiäni. Kinixyksillä oli mukanaan värttinä ja villaa ja mie sainkin oppitunnin (ja kauniin Kinixyksin tekemän värttinän) siltä istumalta. Sain kuin sainkin lankaa aikaiseksi. Kehrääminen tuntui jotenkin mukavalta. Mie vielä taistelen hurahtamista vastaan ja etenen varovaisesti. Kohta on tietysti kaapit täynnä villaa...

Tuossa turkkilaisessa värttinässä on Kinixyksin kehräämää lankaa, keskellä miun yritelmä syksyltä ja unikkovärttinässä on miun kehräystä. Ihan langalta se näyttää.