Joskus näitä blogikirjoituksia on hankala kirjoittaa. En oikein tiedä, mitä pitäisi sanoa - neulekin tuntuu mitään sanomattomalta. Silloin tämä tuntuu tervanjuonnilta. Joskus taas tiedän jo neuloessani, mitä aijon kirjoittaa ja  millaisia kuvia ottaa. Kirjoitus on jo valmiina päässäni ennen itse kirjoittamista. Maltan tuskin odottaa, että neule valmistuu ja pääsen kertomaan siitä.



Tämä peitto kuuluu niihin neuleisiin, joista olin suunnitellut blogikirjoituksen etukäteen.. Saisin sen valmiiksi hiihtolomani alussa ja voisin kuvata sen upeissa maisemissa ja kertoa samalla retkistämme kansallismaisemissa. Mutta kuinkas kävikään? Lanka loppui kesken. En osannutkaan arvioida langankulutusta. Luulisi tässä vaiheessa neulojan uraani sen osuvan kohdaleen, mutta ei!



Seuraavan kerran pääsen lankakaupan tienoille lauantaina Joensuussa. Se niistä hienoista kuvauspaikoista ja valmiista peitosta.  Olisin voinut raahata peiton vaikka tänne:



Kirjava peitto olisi näyttänyt hienolta valkoista maisemaa vasten. Olisin voinut myöskin kertoa lumikenkäilyn ihanuudesta ja tunnelmallisesta tuvasta, jossa evästelimme. Olisin voinut kertoa siitä, miten tänne metsään jää kaikki arjen murheet ja huolet ja stressinpoikaset. Nyt peitto jäi keskeneräisenä mökkiin odottelemaan lisää lankaa. Ja miun pitää kehittää jokin uusi tarina tästä peitosta jahka se valmistuu.