Kirjastossa käynti voi olla "vaarallista". Olin nimittäin elokuun alussa kirjastossa ja luin kaikessa rauhassa lehtiä, kun yhtäkkiä päähäni pälkähti, että semmoinen tosi paksu villatakki voisi olla kiva syksyn kirpeisiin säihin. Niiltä istumilta painelin paikalliseen lankakauppaan ostamaan paksua lankaa, heillä kun on Pirtin kehräämön lankoja myynnissä. Paksujen lankojen värivalikoima ei ollut suuri, joten päädyin puolukan punaiseen - sitä oli nimittäin riittävästi kaupan hyllyllä, muita värejä oli liian vähän.

Neuloin mallitilkun, jonka avulla mittailin sopivan kokoisesta takista mitat - pieleen meni. Villatakista tuli liian iso. Onneksi huomasin tämän melko pian aloituksen jälkeen. Sitten neuloin liian pienen - tämän mie tietysti huomasin vasta raglan-kavennuksissa. Purkaminenhan tunnetusti kasvattaa kärsivällisyyttä ja luonnetta, siksi en ottanut tätä suurenakaan vastoinkäymisenä. Sitä paitsi lähes valmiiden villapaitojen ja -takkien purkamisessa olen jo vanha tekijä. Ihmettelen vain sitä, että miksei kärsivällisyyteni kasva ja luonteeni jo ole lähes pyhimysmäinen.

Paksussa langassa on tietysti lämpimyyden lisäksi se hyvä puoli, että parilla kerroksella saa jo aikaseksi kokonaisen villatakin. Ohjettahan miulla ei sen kummemmin ollut, kun en Ravelryn kultakaivoksestakaan sopivaa löytänyt. Palmikkokuvio on peräisin iänikuisesta Harmony guidestani.

Takki on käytössä osoittautunut lämpimäksi ja juuri sellaiseksi kuin olin siellä kirjastossa haaveillutkin. Tykkään punaisesta, mutta enemmän semmoisesta tummemmasta punaisesta. Tällä kertaa ei vain vaihtoehtoja kaupassa ollut.

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät täältä.