Kävimme viikonloppuna ystävien kanssa Verlassa. Tapani mukaan miulla oli käsilaukussa valmis neule, jos vaikka sattuisi löytymään kiva kuvauspaikka.

Olenkin jo kertonut, että Ravelryssä meillä on Suomalaisia perinteitä-ryhmä. Sen innoittamana aloitin jo huhtikuun alussa nämä kämmekkäät. Miun työskentelytapa on näköjään sellainen, että en osaa suunnitella paperilla, vaan miun täytyy tehdä kaikki yrityksen ja (etenkin) erehdyksen kautta. Sen vuoksi olen kokenut purkaja. Lähes kaikki neuleet pitää tehdä ainakin osittain kahteen kertaan.

En siis osannut enkä malttanut tehdä näistä kämmekkäistä suunnitelmaa paperille tai Excelille. Otin kuvion Mary Oljen Kauneimmat käsityöt kirjasta pöytäliinakirjailusta, jonka nimi on näreiset. Ryhdyin neulomaan. Sain valmiiksi 1½ kämmekästä. Niistä tuli liian pienet, kuvio ei ollut symmetrinen ja kämmenosa oli liian lyhyt. Purin ja jätin ne hautumaan yli kuukaudeksi. Mietin ja pohdin ja pähkäilin. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein Excelillä jonkinmoiset kaaviot. Kyllä kannatti - nyt olen tyytyväinen kämmekkäisiini.

Ekoissa versioissa miulla oli myös kämmenpuolella näreiset kuviota, mutta pienempänä. Siitä tuli jotenkin sekavan näköistä, eikä niiden pienien ja isojen kuvioiden yhteen sovittaminen oikein sujunut. Onneksi päädyin yksinkertaisempaan kuvioon kämmenpuolelle.

Lankana miulla on Neuleretriitin arpajaisista voittamani King Cole Merino Blend. Tykkään noista väreistä, mutta lanka oli korkeintaan keskinkertaista. Se halkesi todella helposti ja langan kierre tuppasi aukenemaan.

Aloitin neulomaan kämmekkäitä, kun vielä oli lunta maassa. Olin pitänyt vanhoja kämmekkäitä todella paljon ja huomannut ne tosi mukaviksi pitää. Nyt kämmekkäkelit ovat toistaiseksi ohi, joten Näreiseni joutavat kaappiin odottamaan syksyn pakkasia - onneksi =)

Verlassa museon ulkopuolella oli lokin pesä, toivottavasti se saa olla rauhassa turisteilta.