Miulla on eripariset  tanssikengät, jonka vuoksi ne ovatkin täysin sopimattomat discotanssiin,  SYTYCK-neulehan ei ole edistynyt laisinkaan. Olenkin käyttänyt kenkiäni ihan muihin tansseihin.

Mieluisin tanssikenkäni on nojatuoli, jossa saa selkänojan mukavasti taaksepäin ja jalat ylös. Tärkeä oheisvaruste on viltti, jonka heitän jalkojen päälle, ettei tule kylmä. Viltti estää myöskin tykötarpeiden (silmukkamerkkien, mittanauhan, saksien yms) putoamisen tuolin tyynyjen väliin.

Tuolin molemmin puolin on kaksi käsityökoria - no oikeastaan niitä on neljä, mutta ne kaksi muuta on piilotettu, ettei näyttäisi kauhean sotkuiselta. Koreissa on jo valmiita töitä, ufoutumassa olevia töitä, jo valmistuneista töistä jäljelle jääneitä lankoja ja puikkoja, joita en ole viitsinyt laittaa piironkiin. Työn alla olevat eivät ole juuri koskaan koreissa.

Tuolin oikealla puolella on rahi, jonka päällä on vanha ompelukorini ja CD-soitin, josta kuuntelen CD-kirjoja tai Librivoxista ladattuja kirjoja. Vasemmalla puolella on taas stereot, joista kuuntelen radiota ja musiikkia.

Toinen tanssikenkäni sijaitsee nojatuolia vastapäätä. Se on kylläkin usein varattu, eikä se muutenkaan ole niin mukava, koska jalkoja ei saa ylös. Istun siinä kuitenkin silloin, kun neuloessani katson DVD-elokuvia. Keskeneräiset työt lojuvat usein miten sohvan edessä olevalla pöydällä.

 P.S. Ja juu, koirani ei muista / osaa laittaa silmiään kiinni nukkuessaan - onhan tuosta hyvä tarkkailla emännän neulomista nukkuessakin. Oikeaa koiran unta siis!