Viikonloppu alkoi mukavasti, kun sain ajoissa Kipakoiden neulontakalenterin vietäväksi tuliaisiksi. Kalenteri on kaunis ja siinä on kivaa neulottavaa / virkattavaa joka kuulle.

Olin siis menossa Helsinkiin (anteeksi, Espooseen) Tuulian paitakurssille. Samalla vierailin ystäväni Katrin luona. Aivan ensimmäiseksi menimme Nordia lankamaailmaan. Kauppa oli henkeäsalpaava - ainakin näin korvesta tulleelle. Mukaan tarttui lankaa, mutta olinhan menossa paitakurssille! Ei kai sitä voi osallistua kurssille, jos ei sen jälkeen ole riittävästi lankaa villapaitaa varten.

Illalla Katrin luona kaivelimme villat ja värttinät esille.  Miulle tyypilliseen tapaan kyllä kuuntelin Katrin ohjeet sujuvasti, mutta sitten ryhdyin innolla toimeen. En saanut värttinää pyörimään kunnolla. Lankaa kyllä sain kehrättyä, paksua siansaparoa, mutta oli kivaa! Katrille kiitokset!

Tuo etummainen värttinä on miun.

Kun sitten puolen yön aikoihin ryhdyimme laittamaan tarvikkeita pois, huomasin kassissani netistä tulostamiani ohjeita. Ohjeitahan on hyvä katsoa aina siinä vaiheessa, kun on ähertänyt muutaman tunnin, eikä ole oikein onnistunut. Ohjeista huomasin, että olin tehnyt kaikki ne virheet, mistä niissä varoitettiin. (Nyt sitten osaan ne hyvin, eikä niitä tarvitse toistaa!) Oikea käsi ei seurannut vasenta, värttinä lähti pyörimään väärään suuntaan, koska villa kiertyi väärin. Onneksi villaa on vielä sen verran jäljellä, että voin joskus toisenkin kerran kokeilla. Olisi kiva opetella kehräämään niin, että saisin värttinän pyörimään kunnolla ja oikean käden seuraamaan vasenta ja lanka olisi ihanan ohutta.

Lauantaiaamuna sitten menin paitakurssille. Siellähän opeteltiin Tuulian kehittelemä menetelmä istuvaan paitaan, joka neulotaan ylhäältä alaspäin ja johon ei tule saumoja. Ylhäältä alaspäin neulottavassa paidassa on se etu, että sitä voi sovittaa aika pian aloituksen jälkeen.  Perinteiseen tapaan neulottua paitaa ei voi sovittaa ennen kuin aika myöhäisessä vaiheessa.

Tuulia selkeästä opetuksesta huolimatta onnistuin sähläämään muutaman kerran (kun en taaskaan lukenut ohjeita kunnolla - noloa!), mutta muuten menetelmä tuntuu ihan hyvältä. Opin paljon uutta, jota voi hyödyntää muussakin neulomisessa. Tänään aijon ylittää itseni ja neuloa kunnon mallitilkun, jotta saan sitten syötettyä kaikki tiedot Exel-taulukkoon, joka laskee miulle silmukkamäärät yms villapaitaani varten. Taulukon saa, kun ostaa Tuulialta paitamenetelmän ohjeen.

Aloitimme neulomaan paitaa parivuotiaalle lapselle. Koska tuttavapiiriini ei kuulu sen ikäistä lasta eikä lankakaan varmaan riitä, jätän tämän paidan tähän vaiheeseen ja riennän aloittamaan hieman suurempaa paitaa!