Lapaskuun viimeiset lapaset valmistuivat jo viime viikonloppuna, mutta marraskuussa ei tahdo löytyä valoisaa aikaa kuvien ottamiseen. Lopulta luovutin, enkä enää jaksanut odottaa auringon valoa. Lapaset on kuvattu keittiössä salaman valossa.

Sain kesällä Katrilta lahjaksi Mary Oljen Kirjokintaita kirjan, joka on oikea aarreaitta. Kirja on julkaistu vuonna 1942. Mary Olki kirjoittaa kirjan alussa:

"Mutta miksi julkaistaan neulemalleja aikana, jolloin villalangoista on huutava puute, kysyttäneen. Siksi, että saatavissa olevan vähän langan neulomiseen nyt on tilaisuus uhrata tavallista enemmän aikaa ja samalla opetella käsityötaito, jota sitten hyvinä lanka-aikoina voi käyttää hyväkseen." Nyt on ehdottomasti hyvä lanka-aika, harmi vain, ettei näitä vanhoja perinteisiä lapasohjeita julkaista enää missään.

Valitsin nämä lapaset neulottavaksi, koska huolimattomasti luin, että nämä olisivat Kannaksen lapaset. Sukuni on kotoisin Karjalan Kannakselta ja halusin ehdottomasti neuloa omien juurieni mukaiset lapaset. Kun sitten ryhdyin neulomaan ja lukemaan ohjetta tarkemmin, huomasinkin, että Mary Olki oli ottanut koristekuvion Kannaksen sormikkaista. Olisi hauskaa nähdä, millaiset ne olisivat!

Näitä lapasia oli aivan ihanaa neuloa. Lanka ja puikot sopivat yhteen, koristekuvio piti mielenkiinnon yllä koko ajan. "Vielä yksi kerros" esti iltaisin ennen nukkumaan menoa. Miusta lapasista tuli kauniit ja neuloessani pysähdyinkin jatkuvasti ihailemaan niitä.

Lanka: Ohut Pirkkalanka

Puikot: 2 mm bambuiset sukkapuikot

Ohje: Mary Olki, Kirjokintaita