Vuosi sitten siivotessani työpaikkani kaappeja käteeni osui hajoamispisteessä oleva vanha käsityölehti, Lapasia ja Sormikkaita. Sen oli julkaissut vuonna 1947 Neovius ja Museovirasto. Ohjeet olivat pääasiassa entisen Viipurinläänin pitäjien  malleja. Vuosi ehti vierähtää ennen kuin pääsin asiaan eli valitsemaan mallia. Halusin myös  neuloa Katrilta saamillani Bambupuikoilla lapaset, jotka sopisivat miulle, pienikätiselle ihmiselle. Lankana halusin käyttää paksua Pirkkalankaa, koska sitä on kassillinen jäljellä sukista (!). Tämä rajasi malleja, joita voisin neuloa, koska mallin pitäisi olla sellainen, että silmukkamäärää voi helposti muokata. Päädyin Vuoksenrannan lapasiin. Muuten olen tyytyväinen lapasiin, mutta peukalot eivät oikein onnistuneet.

Kun olin juuri aloittanut neulomaan näitä lapasia, silmiini osui Haavisto KAL , johon ilmottauduin innolla mukaan. Olin nimittäin Neoviuksen julkaisun jälkeen ajatellut, että olisipa muitakin perinnelapasista innostuneita ja nyt niitä löytyi!!!

Viikolla neuloin Spring Mystery Shawlia (hyvin menee!), Vuoksenrannan lapasia ja sitten Haaviston kirjasta Kuusankosken lapasia. Viikonloppuna olimme pienellä reissulla ja autokäsityö edistyi niin, että se valmistuu seuraavalla automatkalla. Lisäksi neuloin pitkästä aikaa Burridge Lake Aran Afgania. Sen ohje löytyy nykyään pelkästään Ravelrystä, johon en ole itsesuojeluvaiston suojelemana ilmoittautunut. Siellähän on kuulemma valtavasti ohjeita ja mie meen sekasin jo näistä blogeissa olevista ohjeista...

Olin saanut kutsun LionBrandin peittoneulontaan. Peitto on ihana ja kovasti tekisi mieli osallistua, mutta MILLÄ AJALLA???? Ajatuksissani olin jo ostamassa lankoja tähän peittoon, mutta jospa järki voitaisi ja tyytyisin vain tulostamaan ohjeen ja neulomaan sen hamassa tulevaisuudessa.

.