Lankapaketti Wetterhofilta saapui keskiviikkona, torstaina aloitin innoissani neulomaan. Melkein heti huomasin, etten voikaan kuunnella CD-kirjaa samalla. Tämä ohje vaatii keskittymistä. Intoa riitti melkein puolille öin - ensimmäisen vihjeen loppu alkoi häämöttää. Helppoa, kun osaa!!!! Paitsi, ettei ollutkaan. Kaikki sujui hyvin noin kello yhdeksään asti, jolloin ajattelin, ettei enää paranisi neuloa, kun väsyneenä voi tulla virheitä. En malttanut kuunnella järjen ääntä. Tunnin päästä huomasin ekan virheen, pian toisen. Sitten yritin palata takaisin päin. Silmukat karkailivat. Koetin pelastaa jo neulotun virheettömän osan. Pitsissä ei tässä vaiheessa ollut enää mitään selvää kuviota, vaan sekalaisia reikiä siellä täällä. Lopulta päädyin purkamaan koko jutun. Motivaatio nollassa....

Perjantaina uusi yritys. Nyt otin avukseni kerroslaskurin, silmukkamerkit (kiitos SNY!) ja vanhan kunnon sinipunakynän ohjeen värittämiseen (hyväksi havaittu keino myös ristipistoissa). Merkitsin ohjeeseen ja neuleeseen mallikertojen keskikohdat ja laskin ja laskin silmukoita. Muutaman kerran jouduin purkamaan vähäsen, mutta nyt älysin ottaa virkkukoukun avukseni, etteivät silmukat karanneet.

Katsoin äsken Yahoo:sta, että uusi vihje huiviin on saapunut. Sitä en kuitenkaan avaa ennen kuin villatakki on valmis. Siitä ei puutu enää kuin ompeleminen, napit ja kaulus. Napit löysin keskiviikkona kaupungista. Sieltä "löysin" myös bambupuikkoja ja kahdet Addit. Kotona sitten ihmettelin, että kun nyt piti ostaa uusia puikkoja (vaikka piironki on puikkoja täynnä), niin miksen ostanut samalla huivilankaan sopivia. Olisin heti päässyt kokeilemaan, että ovatko ne Addit maineensa veroisia. Ostin myös lisää lankaa autokäsityöhöni, Salmoninsolmukolmiohuiviin, jonka aloitin pääsiäisenä.

Bolerokin on edistynyt. Takakappale on valmis.