Jokunen aika sitten miekin sain mainoksen tilkkukirjasarjasta. Eka kirja olisi tosi halpa (niin kuin onkin), sarjan tilaamisen saa lopettaa milloin itse haluaa. No, pakkohan se oli tilata, vaikken juuri ompelekaan. Kauniita tilkkutöitä sen sijaan on mukava katsella ja kuvitella itse innostuvansa. Pari kesää sitten mie tein juuri niin - nimittäin kuvittelin innostuneeni tilkkutöitä ja päätin ensi töikseni ommella tilkkupeiton. Netistä tilasin kankaat ja katsoin ohjeita (en tarkkaan, sillä KAIKKIHAN nyt ommella osaavat), ihailin myös valmiitä tilkkupeittoja. Miullakin olisi sellainen komistus pian!

Päädyin hirsimökkitekniikkaan. Kaikki sujuikin hyvin siihen asti kun oli aika yhdistää palat. Vaikka olinkin ollut olevinani tarkka, miulla oli jostain syystä kahden kokoisia paloja. Ei hätää, ompelin pienistä neiliöistä peiton sivuun kaitaleen saadakseni siitä jotensakin suorakulmion muotoisen.Sitten oli aika ommella kangas peiton nurjalle puolelle. Tilkkupeitto oli aivan kiero, enkä meinannut saada takakangasta millään paikoilleen. Survoin kankaat yhteen ja savu korvistani tupruten päätin, etten enää ikinä kuvittele innostuvani ompelemaan.

Peitto lojuu nykyään sängyllä - tikkamatta. Olen tullut siihen tulokseen, että miulle riittää tilkkutöiden ihailu. Nyt sitten miulla on kirja täynnä kauniita ohjeita...