Kuura-lanka on miulle uusi tuttavuus, joka vei neulemuistohin vuosien taa. Vaaleanpunaisen marjapuuron väri oli miun lempiväri parikymmentä vuotta sitten. Neuloinkin silloin 2 puuvillaista takkia täsmälleen samasta väristä kuin tämän langan tummin kohta. Kuten Kuura, oli takkilankakin välillä ohutta, välillä paksua. Vaikka villatakin malli oli yksinkertainen, langan paksuuden vaihtelu loi mielenkiintoisen pinnan neuleesen. Kuurassa on vielä lisäksi suloisen pehmoisia hahtuvia, joten en ruvennut turhaan miettimään mitään kuviota tämänkään neuleen pintaan.

Olin suunnitellut tekeväni kaulurin Kuurasta. Kesken neulomisen muistin, että - oliko se nyt samoihin aikoihin villatakkien kanssa - aikoinaan neulottiin pitkähköjä "putkia", joita pidettiin kaulureina ja jotka voitiin vetää myös pään yli korvien suojaksi. Niinpä nostalgisesti tästäkin neuleestä tuli sellainen.

Kuura-langan sain viime syksynä SNY:ltäni Päiviltä. Neuloessani kuuntelin Raakel Liehun kirjaa "Helene" CD:ltä. Kirja kertoo lempitaiteilijastani, Helene Schjerfbeckistä. Kuuntelu on vielä kesken, maltan tuskin muuta tehdäkään...

Kaulurin annoin ystävättäreni tyttärelle.