Piironki2019-12-07T23:59:54+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://varis6.vuodatus.net/varis6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Evakkoon!]]>täällä ja jään luultavasti sinne murjottamaan toistaiseksi.
Vuodatuksen kovalevy, jossa blogien kuvat olivat, on mennyt tuusan nuuskaksi ja kaikki kuvat elokuusta 2009 lähtien ovat kadonneet taivaan tuuliin. Harmittaa niin vietävästi! Miulla ei ole kopioita suurimmasta osasta kuvistani ja vaikka olisikin, en jaksaisi niitä kaikkia siirtää uudelleen tänne. Tuohon viimeiseen postaukseen laitoin kuvat, saatan laittaa muutamaan muuhun viimeisempäänkin, mutta en enempään.
En osaa vielä käyttää bloggeria kunnolla, enkä oikein jaksaisi opetellakaan. Vuodatusta osaisin käyttää, mutta tällä hetkellä suututtaa sen verran paljon, että bloggerissa jatketaan ainakin jonkin aikaa. Tervetuloa vierailemaan luonani siellä!
Käsityöblogeissa esitellään toinen toistaan hienompia, monimutkaisempia ja kauniimpia ompeluksia. On upeita tilkkutöitä, kauniita pussukoita ja kasseja ja taitavasti tehtyjä vaatteita. Ihailen usein siistiä ja viimeisteltyä käden jälkeä.
Luin juuri blogini kaikki ompelukirjoitukset. Niissä jokaisessa valitan ompelemisesta. Niin olin ajatellut tehdä tässäkin postauksessa, mutta toisto on tylsää, joten:
Olen niin tyytyväinen, että ompelen taas pitkästä aikaa ja sain valmiiksi jotain, mitä ilkeän esitellä muillekin.
Tämmöinen suorakaiteen muotoinen "pussi" on kylläkin miun taitojen äärilaidoilla. Sen osaan juuri ja juuri tehdä kummemmin sähläämättä. Huvimajan penkki tarvitsi pehmusteen. Virkkukoukkusella on kauniita, värikkäitä kankaita myynnissä - sieltä lähti Imatralla käydessäni kangaspala mukaan. Äidin ompelukoneella hurruuttelin, tungin vanulevyn sisään ja ompelin toisen lyhyen sivun käsin (mukavin osio koko työssä). Käsin ompelua voisin harrastaa enemmänkin. Tykkääkö kukaan muu ommella käsin?
Tajusin muutama viikko sitten, että melontakausi lähestyy, enkä ollut vielä neulonut melontasukkia. Aloin kiivaasti selaamaan Ravelryä ja Ullaneuletta. Into lopahti aika pian ja päädyin keksimään lankaan sopivan sukkamallin itse. Mietin, mikä soveltuisi melontaan ja mieleeni tuli vanavesi, jonka sitten neuloinkin sukkiini.
Olimme juhannusalusviikon melomassaRepoveden kansallispuistossa. Villasukat olivatkin tarpeen, sillä viikko oli aika kylmä. Sen verran oli lämmintäkin, että heitin talviturkin Repoveden viileisiin vesiin.
Tykkäsin kovasti langasta (Tuulian Väinämöinen). Siitä tuli mieleen vihreä maastopuvun kangas, paitsi että tässä oli kauniit värit, sellaiset sopivat miun retkeilyyn ja melomiseen. En ole suuri pätkäraidoittuvien lankojen ystävä, koska usein lopputulos vaikuttaa koiran oksennukselta, mutta tästä tykkäsin. Vanavesikin tuli esiin pohjaväristä selvästi. Oli jotenkin rauhoittavaa ja seesteistä neuloa ja katsoa vaihtuvia värejä.
Neuleen tarkemmat tiedot olen kirjannut jälleenRavelryyn.
Tällä retkellä oli paljon luppoaikaa eli hyvää neulonta-aikaa. Piti odottaa rannassa, kun Mies vei / toi auton parkkipaikalle kauemmas rannasta, piti odotella tuulen tyyntymistä tai sateen loppumista. Oli nuotiolla istuskelua, järven selälle tuijottelua, vaatteiden kuivattelua. Neulojalle ei käy aika koskaan pitkäksi, mutta tälle neulojalle meinasi käydä niin, että neulottava loppuu kesken. Loppuretkestä piti jo vähän säännöstellä neulomista.
Halusin neuloa kesäiset puuvillasukat. Katselin lankoja netistä ja kaupoista, kunnes älysin katsoa piirongin loppumattomiin varastoihin. Sieltähän löytyi kahdet puuvillasukkalangat. Tämä sininen lanka on kotoisin Neulekirjan toisen tekijän värjäyspadoista. Sukkien ohjekin on peräisin samasta paikasta.
Muutin Neulekirja ohjetta niin, että aloitinkin sukat varpaista. Käänsin vain kaavion ylösalaisin ja lopputulos ainakin näyttää samanlaiselta kuin kirjan kuvissa. Olen huono arvioimaan langankulutusta, varpaista aloitettuihin sukkiin saa / uskltaa neuloa tarpeeksi pitkän varren ilman langan loppumisen pelkoa. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin se, että lanka loppuu kesken toisen sukan varpaissa.
(Tässä kuvassa kauhistelin kovin ryppyistä hametta.)
Varastoneulontagrammoja tuli 66.
Neuleen tiedot ovat täällä.]]>2012-06-23T11:00:01+03:002013-01-31T09:27:41+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/melontasukkiavaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Pihapihlajan katveessa]]>
Pihlaja on aina kuulunut lempipuihini. Se on kaunis kaikkina vuodenaikoina. Tällä hetkellä uuden kotimme pihasaunan kupeessa kasvava vanha pihlaja kukkii valtoimenaan. Puusta kuuluu surina möttiäisten pörrätessä kukinnoissa. Puu soveltuu myös oivasti neuleiden kuvaamiseen - tai ainakin niin kuvittelin. Lehvästön alla kuvaamista täytyy vielä kuitenkin harjoitella...
Enkelilapaset ovat olleet muutaman kuukauden miun "pakkoneuloaheti"-listalla. Ihan heti ohjeen saatuani en kuitenkaan päässyt neulomaan, sillä lankavalinta oli hankala. En vieläkään ole täysin tyytyväinen lankaan. Kuviolanka olisi voinut olla lapasten alareunassakin voimakkaamman värinen. Kunhan löydän täydellisen langan näihin lapasiin, neulon ne vielä uudelleen!
Mikä sitten olisi täydellinen lanka? Jotta lapasista ei tulisi liian suuret, langan pitää olla ohutta. Jotta kuviot erottuisivat kauniisti, pitää kuviolangan olla tarpeeksi voimakasta ja tummaa verrattuna taustalankaan. Rauhallisesti raidoittuva lanka antaisi kuviointiin elävyyttä. Lisäksi langan pitäisi olla sen verran pehmeää, että kirjoneule asettuisi kauniisti. Liian tiukkakierteinen sukkalanka ei miusta sovi tähän. Ehdotuksia?
Näihin lapasiin käytin Novitan Tico ticoa piirongin varastoista. Varastoneulontagrammoja kertyi 59. Olen kirjannut Enkelilapasten tiedot tänne.
P.S. Varastoneulontani on edennyt siihen vaiheeseen, että neulottuani yli kolme kiloa lankoja pois piirongista, annoin itselleni luvan ostaa lankaa Tuuliviiristä. Olen jo aloittanut neulomaan villatakkia Coastal Knits -kirjasta. ]]>2012-06-16T16:40:01+03:002013-01-31T09:27:41+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/pihapihlajan-katveessavaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[KIP Lappeenrannassa]]> ]]>2012-06-14T12:47:01+03:002013-01-31T09:27:42+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/kip-lappeenrannassavaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Kaikkien varastoneuleiden äiti]]>
Kun aloitin talvella neulomaan pelkästään piirongin langoista, otin heti käsittelyyn säkin, jossa oli vajaita Novitan Huopanen- ja Pirtin kehräämön Hahtuvakeriä. Retkeilijällä ei voi koskaan olla liikaa hyviä istuinalustoja, semmoinen riittävän suuri meiltä puuttuikin. Suuri tästä tulikin, mutta nyt on ongelmana se, että miulla ei ole lankaa neuloa toista samanlaista...
Sain siis tungettua tähän kaikki säkin langat. Patikointi- tai lumikenkäilyretkelle tätä istuinalustaa ei voi ottaa, koska se on liian painava, mutta kanootissahan painolla ei ole niin väliä. Istuinalustasta tuli myös sen verran paksu ja pehmeä, että sitä voi pitää myös kanootissa kovien penkkien päällä pehmusteena.
Laitoin istuinlaustan sisälle kosteuseristeeksi palan vanhaa retkeilypatjaa. Nyt melontaretkelle!
Varastoneulontagrammoja kertyi 660.]]>2012-06-13T08:01:01+03:002013-01-31T09:27:42+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/kaikkien-varastoneuleiden-aitivaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Haavisto-Baktus]]>
Uusi kotimme sijaitsee aivan 200 vuotta vanhan linnoituksen kupeessa. Se on osa Suvorovin rakennuttamaan linnoitusketjua Kaakkois-Suomessa. Sen tarkoitus oli puolustaa Venäjää Ruotsin uhkaa vastaan. Nykyään linnoitus on rauhallinen, idyllinenkin lenkkeily- ja hiihtoalue. Meidän muutettuamme sen lähistölle siitä on tullut myös neuleitten kuvauspaikka. Mitähän Suvorov tästä ajattelisi?
Ravelryn Suomalaisia perinteitä -ryhmässä vitsailtiin alkukeväästä suositun Baktus-huivin ja Eeva Haaviston tai Mary Oljen perinnemallien yhdistämisestä. En tiedä, oliko osa meistä ryhmäläisistä huumorintajuttomia, kun päätimme kokeilla, onnistuuko yhdistäminen. Ryhmän keskustelussa voi käydä katsomassa kuvia toinen toistaan hienoimmista ja kekseliäimmistä toteutuksista.
Miulla oli alussa montakin eri ajatusta siitä, miten neuloisin huivin. Muuton tohinassa en kuitenkaan ehtinyt enkä jaksanut pohtia niiden toteuttamista. Niinpä tyydyin helpoimpaan ratkaisuun. Neuloin Baktukseni perinteisesti aina oikealla. Kuvioksi valitsin Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallin nro 5. Sitten neuloin jokaisen kaavion rivin kahteen kertaan, niin että huivin oikealla puolella kuviota on aina oikea ja nurja kerros.
Huivista tulee mieleen 60-luvun pikkupojan villapaita. Olisikohan veljellä ollut tuon tyylinen neule?
En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Nurja puoli jäi sotkuiseksi ja huivin reunat kiertyvät ikävästi. En tarkoita tällä, että huivi olisi epäonnistunut, sitä olisi pitänyt vain miettiä ja kokeilla mallitilkuilla vähän enemmän.
Huivin muistiinpanot ovat täällä. Varastoneulontagrammoja kertyi 94.
Linnoituksen valleilla kukkii harvinaistunut kissankäpälä.]]>2012-06-09T08:49:01+03:002013-01-31T09:27:42+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/haavisto-baktusvaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Muuttosukkia]]>
Muuton aikana en ehtinyt neulomaan entiseen tahtiin. Ei ollut aikaa myöskään keskittyä uuteen malliin. Niinpä neuloin perussukkia. Niitä olikin mukavaa tehdä silloin, kun oli pieni hetki aikaa istua uuden kotimme verannalla ja katsella kevään edistymistä pihalla.
Osallistun näillä sukilla Hyvän mielen sukat -keräykseen. Varastoneulonnan periaatteiden mukaan langatkin löytyivät omista varastoista. Grammoja sain 174.
Lomani alkoi. On ihanaa saada aloittaa uusia neuleita aivan holtittomasti. Odotan sadepäiviä, jolloin ei voi olla ulkona, vaan voi hyvällä omallatunnolla neuloa koko päivän. Hellepäivätkin sopivat hyvin neulomiseen - ei silloin muuta jaksa tehdä.
]]>2012-06-04T06:22:01+03:002013-01-31T09:27:43+02:00https://varis6.vuodatus.net/lue/2012/06/muuttosukkiavaris6https://varis6.vuodatus.net/<![CDATA[Huiveja ja bongausta]]>
Neulomisen lisäksi harrastan etenkin keväisin linturetkeilyä. Muuton vuoksi en ole tänä keväänä kuitenkaan päässyt kiikaroimaan muuttolintuja. Tänä aamuna suuntasimme vihdoinkin Siikalahdelle. Mikä ihana aamu meillä olikaan. Yleensä linturetkellä palellaan,mutta nyt oli mitä ihanin, lämmin kevätaamu. Lintujen konsertti oli korvia huumaavaa. Satakielten lauluun sekoittuivat ruokokerttusten rätinät, kaulushaikaroiden huhuilut, taivaanvuohien mäkätys, lokkien kirkuna ja laulujoutsenten trumpetit. Olisin voinut kuunnella sitä pitempäänkin.
Olin saanut ennen muuttoa melkein valmiiksi 2 huivia. Muuton ajaksi ne joutuivat kassiin ja kaappiin. Muutama päivä sitten otin ne esille ja viimeistelin. Ne pääsivät mukaan linturetkelle. Kameran käyttö Siikalahdella on tavallista. Siellä voi nähdä mitä hienompia kameroita ja putkia, mutta en tiedä, onko siellä aiemmin kuvattu käsitöitä. Lintuja kuvaukset eivät näyttäneet häiritsevän.
Aloitin neulomaan huivia joskus talvella. Miuta viehätti sen yksinkertaisuus ja se, että piirongista löytyi siihen sopiva lanka. Jouduin kylläkin muuttamaan mallia, sillä miusta ohjeen kuvassa huivin reuna näytti samalta kuin tuossa yllä olevassa kuvassa, mutta ohjeessa oli erilainen reunus. Koska lankaa oli aika paljon, neuloin reunuksesta pitemmän.
Varastoneulontagrammoja sain 156. Neuleen tiedot olen kirjannut taas Ravelryyn.
Neuleretriitistä kaikki osallistujat saivat lahjaksi Veera Välimäen Colour Affection-huivin ohjeen. Huivi on saanut valtavan suosion, sitä on neulottu ainakin 2800 kappaletta ja se on ollut maaliskuusta lähtien Ravelryn suosikkilistalla n. 14 000 valinnalla. Yleensä en innostu siitä, mistä kaikki muutkin innostuvat, mutta tämä malli on ajaton ja raikas. (... ja langat löytyivät piirongista...) Mie muutin mallia jonkin verran, koska lankani oli niin ohutta, että raidat olisivat olleet miusta liian ohuita.
Kuvatessa huomasin, että raidoitus sopi hienosti lintujärven ruovikkoihin, siniseen taivaaseen ja tyyneen järven pintaan.
Muuttokiireiden vuoksi en ehtinyt kuvata tunikaani, joka valmistui jo huhtikuun alussa. Tänään tuntui melkein tukalalta laittaa se päälle kuvausta varten, oli jo niin kesäisen lämmintä. Enkä juuri muista sen neulomisestakaan mitään muuta kuin sen, kuinka nautinnollista se oli. Siinä oli riittävästi uutta ja mielenkiintoista, mutta toisaalta sai neuloa posottaa sen kummemmin ohjetta tutkimatta pitkäänkin.
Tunika on Tuulian suunnittelema, ihastuin siihen aivan heti, kun näin sen "elävänä" vuosi sitten retriitissä. Etsin sopivaa lankaa kuukausia tajuamatta, että piirongin kätköissä lymyili jo ihan sopiva lanka, jota sattui olemaan vielä riittävästikin. Tästä suuri kiitos varastoneulonnalle!
Tunika on neulottu ylhäältä alas ja sitä koristavat pääntiessä, hihoissa ja rinnan alla helmet, tästä olis tietenkin voinut ottaa lähikuvan, mutta sen jäi tekemättä.
]]>
]]>
]]>
]]>
]]>