Uusi kotimme sijaitsee aivan 200 vuotta vanhan linnoituksen kupeessa. Se on osa Suvorovin rakennuttamaan linnoitusketjua Kaakkois-Suomessa. Sen tarkoitus oli puolustaa Venäjää Ruotsin uhkaa vastaan. Nykyään linnoitus on rauhallinen, idyllinenkin lenkkeily- ja hiihtoalue. Meidän muutettuamme sen lähistölle siitä on tullut myös neuleitten kuvauspaikka. Mitähän Suvorov tästä ajattelisi?
Ravelryn Suomalaisia perinteitä -ryhmässä vitsailtiin alkukeväästä suositun Baktus-huivin ja Eeva Haaviston tai Mary Oljen perinnemallien yhdistämisestä. En tiedä, oliko osa meistä ryhmäläisistä huumorintajuttomia, kun päätimme kokeilla, onnistuuko yhdistäminen. Ryhmän keskustelussa voi käydä katsomassa kuvia toinen toistaan hienoimmista ja kekseliäimmistä toteutuksista.
Miulla oli alussa montakin eri ajatusta siitä, miten neuloisin huivin. Muuton tohinassa en kuitenkaan ehtinyt enkä jaksanut pohtia niiden toteuttamista. Niinpä tyydyin helpoimpaan ratkaisuun. Neuloin Baktukseni perinteisesti aina oikealla. Kuvioksi valitsin Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallin nro 5. Sitten neuloin jokaisen kaavion rivin kahteen kertaan, niin että huivin oikealla puolella kuviota on aina oikea ja nurja kerros.
Huivista tulee mieleen 60-luvun pikkupojan villapaita. Olisikohan veljellä ollut tuon tyylinen neule?
En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Nurja puoli jäi sotkuiseksi ja huivin reunat kiertyvät ikävästi. En tarkoita tällä, että huivi olisi epäonnistunut, sitä olisi pitänyt vain miettiä ja kokeilla mallitilkuilla vähän enemmän.
Huivin muistiinpanot ovat täällä. Varastoneulontagrammoja kertyi 94.
Linnoituksen valleilla kukkii harvinaistunut kissankäpälä.
