Asuin 90-luvun alussa Pietarissa, juuri kommunismin romahtamisen jälkeen. Venäjällä oli ankeat ajat, sillä kaupoistakaan ei saanut juuri mitään. Ihmiset myivät metroasemilla ja toreilla kaikkea mahdollista vessanpöntön vesisäiliön tulpista lähtien itsekasvatettuihin yrtteihin. Vanhat baabuskat  myivät ihania ohuita pitsihuiveja. Monella oli mukanaan sormus, jonka läpi unelmankevyt huivi vedettiin. Haluttiin osoittaa, että huivi oli taidonnäyte.



Huivit olivat valkoisia, harmaita tai ruskeita - lampaanvillan värisiä. Pysähdyin ihailemaan niitä useasti. Kyselin ystäviltäni ohjetta huiviin. Miulle kerrottiin, että mallit ovat lähtöisin Orenburgista ja ne ovat hyvin vaikeita. Vain vanhat baabuskat taitavat niiden neulomisen.



Mies huomasi miun ihailevan huiveja ja osti sellaisen miulle nimipäivälahjaksi. Se oli neulottu rihmanohuesta mohairista. Pidin sitä jatkuvasti. Muutaman talven jälkeen se oli huopunut muodottomaksi möykyksi. Orenburgilainen jäi mieltäni kaihertamaan vuosiksi. Voisinpa neuloa itse sellaisen! Pyysin jo kerran erästä ystävääni tuomaan Pietarista miulle ohjeen, mutta Dom Knigistä ei löytynyt.



Sitten tärppäsi! Knitting Traditions-lehdessä oli useampikin orenburgilaisen ohje. Syksyllä varastoneulonnan myötä kaivelin ohutta, virolaista yksisäikeistä lankaa piirongin perukoilta ja ryhdyin neulomaan. Lanka ei ollut ihan "sitä oikeaa", koska se oli liian kovaa, mutta tämmöiseen harjoitustyöhön se kävi hyvin. Haaveena on neuloa vielä orenburgilainen kolmiohuivi esim. Rowanin Kidmohairista.



Orenburgilaisissa huiveissä neulotaan alareunus ensin. Tämä huivi aloitettiin vasemmasta alanurkasta, sitten neulottiin alareuna. Siitä siirryttiin neulomaan huivin keskiosaa ja reunoja. Lopuksi tehtiin yläreuna ja vasen kulma. Koko huivi on ainaoikeaa.



Huivin tiedot ovat Ravelryn muistiinpanoissani.

Varastoneulontagrammoja kertyi tasan 100.

Huivi on kuvattu Repoveden kansallispuistossa Lojukoskella.