Vanhan talon lämmitys kyllä toimii, mutta nurkista vetää aina. Kun neulon  ja istun paikallani, tulee vilu. Istunkin usein lempituolissani neulomassa viltti jaloilla. Se myöskin estää pienten tilpehöörien (silmukkamerkkien, saksien, puikkojen yms) putoamisen tuolin rakoihin. Entinen vilttini ei oikein sopinut väritykseltään tuoliin ja sen takana olevaan ryijyyn. Piti neuloa uusi.



Tässä tuolissa on mukavaa neuloa, koska jalat saa ylös. Myös neulekorini ovat likellä. Tämän paikan ainut hankaluus on se, että teekupille ei ole sopivaa paikkaa. Usein laitankin sen tuolin vieressä olevan lampun jalalle, josta sitä pitää kurkottaa. Tältä paikalta ei voi myöskään katsella DVD-elokuvia. Jos katselen niitä neuloessani, miun täytyy siirtyä sohvalle, josta löytyy myöskin hyvä paikka teekupille.



Sohvalla neuloessa harmituksena on liian lähelle tunkeva koira, jonka pää heilahdus muuten näkyy kuvassa. Jos koira kiepsahtaa polvitaipeeseeni nukkumaan, toinen käteni ei voi liikkua vapaasti ja se haittaa neulomista.

Aloitin tämän peiton neulomisen viime kesänä eräällä junamatkalla. Se olikin matkaneuleeni siihen saakka, kunnes siitä tuli liian iso ja hankala kuljetettava. Vielä isompi peitosta tuli, kun kastelin sen ja laitoin saunan lauteille kuivumaan.

Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn muistiinpanoistani.