Kylän uimaranta sijaitsee vanhan tukinuittoreitin varrella, aivan kosken yläpuolella. Ennen koskea tukit oli ohjattava joenmutkassa oikeaan suuntaan, jotta ne eivät olisi tehneet sumaa kosken yläpuolelle. Virrassa kelluvat vanhat uittorakenteet ovat mitä mainioin kuvauspaikka neuleille. Tykkään kovasti vanhasta harmaantuneesta puusta ja virtaavan veden pinnasta.
Piirongin tyhjennystalkoissa vuorossa oli jämävyyhti Utunan lankaa. Halusin neuloa peruslapaset ilman mitään kommervenkkejä. Niitä kuitenkin aiheutti se, että toista lapasta neuloessa tajusin, ettei lanka riittäisikään kokonaisiin lapasiin. Purkamisen ja muun sovittelun jälkeen sain valmiiksi kämmekkäät.
Tänä syksynä olen tajunnut, että kämmekkäät ovat oikeastaan parhaat käsineet tähän aikaan vuodesta. Ne lämmittävät, mutta eivät ole liian kuumat. Lapaset ja sormikkaat saavat odottaa kylmempiä kelejä.
Ihania sienillä värjättyjä lankoja oli jäänyt vielä jäljelle. Riittäisivätköhän lapasiin? Tykkään kovasti kasveillä tai sienillä värjätyistä langoista. Värit sointuvat aina niin hyvin yhteen.
Lapasten kämmenosan kuvio on peräisin jonkun virolaisen lapasmallin valokopiosta. Itseasiassa tykkään tuosta kuviosta niin paljon, että taidan käyttää sitä joskus uudelleenkin.
Nämä lapaset ja aiemmin esittelemäni säärystimet menevät Vaaka ry:n joululahjakeräykseen.