Kesän alussa siivosin kirjahyllyjäni ja löysin ison kasan ristipistomalleja. Ryhdyin suunnittelemaan, keräämään kankaita ja lankoja. Loppukesästä pääsin jopa itse pistellyyn saakka. Hitaasti, mutta varmasti pieni työni edistyi. Tätä työtä oli kiva tehdä, koska siinä oli erilaisia osia - en päässyt pitkästymään.

Olin suunnitellut, että  tekisin vanhasta peltilaatikosta virkkuukoukkurasian. Hoksasin, ettei Aida-kangas peittäisi rasian kuviointia, joten päätin laittaa Aidan alle lakanakangasta. Kun sitten eilen innoissani kesken leipomisen ryhdyin liimaamaan ristipistotyötäni peltilaatikon kanteen, en muistanut lakanakangasta ollenkaan. Huomasin virheeni vasta liiman kuivuttua. Jotkut asiat pitää näköjään oppia kantapään kautta.