Kysyin mieheltä, että mikä tämä on. "Eikös tuo ole possu?" hän vastasi. No, olisin ehkä voinut tunkea vähemmän täytettä kuonoon, mutta että possu! Mie olin ollut niin innoissani siitä, että olin onnistunut neulomaan ketun ja omasta mielestäni ihan näköisenkin.

On myös hankalaa neuloa ihan tismalleen ketun näköistä, jos ohje on viroksi ja Google Translate kääntää tällaisia lauseita:

Takaosan kudontaa poimitaan alun silmukat neljälle puikolle ja uudelleen neulotaan 4 krs, samalla purettaisiin s 3: lle puikolle...

Ohje on siis vajaa vuosi sitten Tallinnasta ostamastani Anu Raudin ja Anu Kotlin kirjasta Kiri kari, jossa on neulottu leluja vanhojen virolaisten lapasmallien pohjalta.

Lankana miulla oli Pirtin kehräämön lankaa, jota oli jäänyt jäljelle nöttönen villapaidasta ja huivista. Valkoinen lanka on Novitan Nallea.

Vaikka mies vähän naureskeli miun ketulle, tuli siitä miusta aika hieno. Olen myös tyytyväinen siihen, että sain sen vihdoin neulottua. Olinhan halunnut neuloa ketun jo pitkään.

Sukkasato on jo alkanut. En tällä kertaa osallistu, vaikka luultavasti sukkia neulonkin. Miulla on vaan nyt hirmuinen into neuloa sormikkaita ja lapasia. Viime vuonna miulla meni sukkasato ja lapaskuu toisinpäin. Lapaskuun aikana halusin neuloa sukkia. Nyt näyttää käyvän samalla tavalla.

Tietäväthän kaikki jo tästä? Silmä, pisto, tikki, takki - käsityömarkkinat ovat ensi viikonloppuna Helsingissä (kyse ei siis ole käsityömessuista) Tieteiden talossa. Luvassa on mielenkiintoista ohjelmaa, nähtävää ja kaiketikin myös neulekahvila.