Olen joskus aiemminkin kertonut suhteestani ompelukoneella ompelemiseen - inhoan sitä. Se on jatkuvaa säätämistä, lankojen päättelyä, koneen korjaamista ja ärsyttävää purkamista. Joskus kuitenkin näen jotain, mikä saa miut tarttumaan koneeseen. Usein käy niin, että hankin tarvikkeet ja sitten en saakaan mitään aikaiseksi ennen kuin pitkän ajan kuluttua. Niin nytkin, viime kesänä näin kahdessa lehdessä jotain, jonka halusin ommella.

Käsityö-lehden (se virolainen) viime syksyn numerossa oli ohje ihastuttavaan nalleen. Koska miulla jo oli tarvittavaa pellavakangasta, laitoin lehden talteen, hankin koristenauhoja ja olin valmis ompelemaan. Kuukausien päästä - viime maanantaina, sitten otin härkää sarvista ja ompelukoneen kaapista ja ryhdyin ompelemaan.

Kangas olikin rispaantuvaa sorttia ja nallen kädet ja jalat hankala kääntää oikein päin, mutta sisulla painelin eteenpäin. Nallesta tuli tosi mieluinen. Jos olisin innokkaampi ompelija, näitä tekisin useampiakin, mutta jääköön tämä nyt ainokaiseksi. Paitsi, että tällä samalla tyylillä saisi varmaankin ommeltua kivoja jouluenkeleitä....

Kangas: Raijan aitta

Ohje: Käsityö syksy/2010

Virheet ja sähläykset: omia

Viime vuonna jossain Taito-Lehden numerossa (luultavasti keväällä) oli kiva ompeluidea tyynyihin. Koska ompelukone oli esillä, ei sitä heti poiskaan laiteta, joten vuoden haaveilun ja vastustelun jälkeen hurautin samalla nämä tyynytkin.

Valkoisen pitsiliinan hankin tätä työtä varten jo vuosi sitten (kuinkas muuten!) jostain antiikkiliikkeestä parilla eurolla. Oranssin frivoliteettiliinan olen muistaakseni tehnyt Pietarissa asuessani.

Tyynyt pääsivät heti arvoiseensa käyttöön olohuoneen sohvalla.

Miulla olisi muutama muukin ompeluidea (lintuja), mutta nyt sai riittää tätä lajia. Nallen ja tyynyjen ompelemisesta aiheutuneesta stressistä ja ahdistuksesta toipumiseen menee varmasti useampi kuukausi. Kankaat ja koristenauhat miulla on kylläkin valmiina lintuja varten, mutta kiitos ei nyt!