Hellepäivä Kuusamossa - eikun Sallassa - ei kuitenkaan ollut liian kuumaa patikointiin, siispä suuntasimme Oulangan kanjonille ihailemaan upeita maisemia. Repussa mukana miulla oli Amelia. Mies totesikin, että nyt hän ymmärtää, miksi mie olen niin innokas retkeilijä. Se on vaan tekosyy neuleiden kuvaamiseen...

Viime kesänä ostin Kanadasta Cascade Yarns-lankaa villatakkia varten. Talvella löysin Knittystä ihanan mallin. Keväällä pääsin luomaan silmukat. Tosin sitä seurasi muutama purkaminen, ensin oli liian iso, sitten liian pieni ja vihdoin sopiva koko. Malli on yksinkertainen, mutta siitä huolimatta sitä oli todella mukavaa neuloa.

Napit löysin ompelukoristani. Olin ostanut ne Pronksilta Tallinnasta viime syksynä. Tykkään niistä kovasti ja miusta ne sopivat Ameliaan hienosti.

Olen todella tyytyväinen Ameliaan. Se on varmasti parhaiten onnistunut neuleeni pitkään aikaan. Itse kun on niin kriittinen kaikkea itsetehtyä kohtaan, mutta tässä miullakaan ei ole mitään valittamista. Nyt vaan odotellaan syksyn viileitä ilmoja (sitä ennen saisi olla piiitkä kesä), että voisi pitää tätä päällä.

Patikoimme päivän mittaan noin 12 km, istuimme nuotiolla, nautimme upeista maisemista, ihmettelimme kulleroita ja metsänlintuja - ah onnea!

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Retkikoiraa väsytti patikoiminen niin paljon, että tauolla silmät lurpsahtivat väkisin kiinni.