Lemmikit kuuluvat ehdottomasti lempikukkiini. Ne ovat pikkuhiljaa hävinneet kukkapenkistäni ja siirtyneet kompostin lähettyville. Täytyypä kierrättää niitä takaisin kukkapenkkiin. Parhaiten se onnistuu, kun kerään lemmikkejä siinä vaiheessa, kun niissä on siemeniä ja heitän ne varsineen päivineen kukkapenkkiin.

Yleisen kevätväsymyksen vuoksi olen vähän jäljessä näissä blogipostauksissani. Nämä säärystimet aloitin vielä pakkasten aikaan ja sain valmiiksi, kun oli vielä lunta maassa (ainakin jossain), mutten vain ole jaksanut kuvata niitä.

Paastonajan huivista jäi lankaa sen verran, että päätin heti käyttää ne, etteivät jäisi piirongin täytteeksi. Muistin huivia neuloessani, että miulla oli köyhänä opiskelijana tapana neuloa äidin jämälangoista kirjavia pitkävartisia sukkia. Kirjoneuleen mallit keksin siinä neuloessani omasta päästä. Ilonan ja Jennin Neulekirjassa oli vähän samaan tapaan toteutettu yhdet sukat. Päätinkin neuloa säärystimet samalla tekniikalla. Lopputulokseen en ollut kauhean tyytyväinen, en keksinyt mitään kivaa omasta päästä ja kaikissa, mitä olisin keksinyt, oli väärä silmukkamäärä.

Nyt, kun säärystimet ovat olleet odottamassa muutaman viikon kuvaamista ja poissa silmistäni, näen ne eri silmin. Tuli niistä sittenkin ihan kivat. Taidan antaa ne viikonloppuna ystäväni tyttärelle, jos vaan kelpaavat.

Väsymystä piristämään sain yllätyspaketin tällä viikolla - ihkuohutta kierrätyslankaa Katrilta. Olinkin jo jonkin aikaa haaveillut ja suunnitellut uuden Muirin neulomista. Lankaa miulla on pilvin pimein, mutta mitään ohutta lankaa ei ollut riittävästi. Nyt on tuota punaista!  Kiitos Katri! Tässäpä ehkä langat melontaretken neuleeseen...