En tykkää ommella. Pari viikonloppua sitten päätin kuitenkin ottaa ompelukoneen esille ja uhmata vastenmielisyyttäni. Ei se nyt niin kamalaa voi olla!

Kyllä se voi! Mietin siinä ommellessani, mikä siinä niin tympeää oli. Tulin siihen tulokseen, etten tykkään lankojen pujottelusta ja puolaamisesta ja loputtomasta lankojen päättelystä enkä siitä, että vaikka kuinka tekee parhaansa, lopputulos on aina vähän sitä sun tätä. Ommellessa ei myöskään voi käpertyä sohvan nurkkaan, vaan on oltava pöydän ääressä. Pöytä pullistelee ompelukonetta, langanpätkiä, tilkkuja, saksia ja nuppineuloja.  Esillä pitää olla silityslauta ja -rauta.

Ei tässä nyt varsinaisesti mikään mennyt pieleenkään, mutta en ole tyytyväinen.

Ostin kankaan viime kesänä Kanadasta. Paneelista sai 2 joulusukkaa - miulla on siis kaapissa odottamassa toinen ommeltava. Onneksi se saa odottaa vielä vuoden!

Miulla oli suunnitelmissa ommella muutakin jouluista, mutta ei kiitos! Siirrän sen hamaan tulevaisuuteen.