Kesällä hankkimani kirjontakirjan innoitamana päätin pistellä SNY:lleni saksipussin. Kirjonta oli joutuisaa ja kivaa. Pussin ompeluun tarvittiin aikaa etenkin ryhtymiseen. Itse ompelu ei nyt kauaa vienyt, mutta kun se on niin vastenmielistä, piti odottaa inspiraatiota kauan.

Kokemattomuuteni ompelussa sai aikaan sen, että viimeistelyssä meni sormi suuhun. En meinannut saada pussin suusta millään siistiä. Lopulta muistin, että olin saanut omalta SNY:ltä lahjaksi kivaa nauhaa, joka peittäisi sotkut ja rispaantuvat reunat. Viisaasti ompelin nauhan paikoilleen käsin. Koneen kanssa siitä olisi tullut sotku, enkä tiedä, olisinko osannutkaan, kun suu on aika kapea.