Yleensä kirjoitan neuleistani vasta kun ne ovat vamistuneet. Mutta tämän kirjoitin silloin, kun aloitin neulomaan Piraattiani. Kuvat ovat eiliseltä patikkaretkeltä Repoveden kansallispuistoon.

Päätin kesän lopulla, etten osallistu yhteenkään KAL:iin, en ainakaan huivi-KAL:iin. Mietin, että miulla on suunnitelmissa ihan riittävästi muutakin, jota toivon pääseväni neulomaan pian. En halua, että KAL-neule ohittaisi näitä.

Osoitin luonteen lujuutta ja päättäväisyyttä runsaan viikon ajan. Sain kutsun neulomaan Pirat-nimistä huivia. Ajattelin, että neulon vain ja ainoastaan, jos piirongista löytyy siihen sopivat langat, näin lankavarastonikin pienentyisi. Sehän olisi vain hyvä asia, joten se ei olisi alkuperäisen päätökseni hengen vastaista.(Tulisikohan miusta hyvä poliitikko?)

Huiviin tarvittiin 600 m lankaa. Piirongista löytyi vain huivilankoja, joita oli yli 1000 metriä. Olisi tuhlausta käyttää niitä tähän huiviin. Mitä tekisin muutamalla sadalla metrillä jämälankaa. En siis sittenkään neuloisi tätä KAL:a. Olin osoittanut jämäkkyyttä ja selkärankaisuutta, jota miun ikäiseltä kunnioitettavalta naisihmiseltä voi odottaakin.

Kului pari päivää. Sitten muistin tämän huivin (joka muuten kuuluu samaan KAL-sarjaan). Siitähän jäi lankaa jäljelle. Olisikohan sitä 600 metriä? Kyllä varmaankin! Sivuun joutuivat peittoneule, jota oli tarkoitus neuloa yhden palarivin verran viikonloppuna. Koriin unohtui Haruni, jota kyllä on ihan kiva neuloa, mutta se on jo toinen Haruni, kuka sitä nyt jaksaa neuloa! Sivuun sai myös jäädä ristipistotyöni, sillä oli luvattu sadetta ja kuka sellaista nyt näkee tehdä pimeänä päivänä?!? Ja mitä varten olin tyhmyyksissäni mennyt päättämään kaiken maailman typeriä päätöksiä - ne voi unohtaa.

Aamulla sanoin Miehelle, että tänään en sitten tekisi muuta kuin neuloisin ja laittaisin ruuat. Mikä helpotuksen huokaus!

Neuleen tiedot voi käydä katsomassa täällä.