Usein kai neulotaan vauvoille lahjaksi töppöset tai sukat tai nuttu, siis neule, joka on suht'koht' pieni ja vaivaton. Mutta mitä mie teen? Vauvan peiton, joka vie hermot! Vauvan peiton, joka on liian iso vauvoille. Lapsettomana mie en näköjään tiedäkään, minkä kokoisia vauvat ovat... No, oli miulla toinenkin syy peiton neulomiseen: Anna-kirjat.

Olen lukenut Anna-kirjoja 9-vuotiaasta asti, usein ja vuosittain.  Muistan kuinka kävelin koulusta Ullan kanssa. Ulla kertoi lukeneensa Annan nuoruusvuodet-kirjan, joka kertoi hauskasta tytöstä, jolle sattui kommeluksia, ja jossa oli hienoja neitejä. Menin heti kirjastoon, lainasin kirjan ja olin myyty. Leikimme Ullan kanssa Annaa ja Dianaa. Ulla oli Anna ja mie olin Diana. Elämäni suurimpia pettymyksiä oli se, että opin englannin tunnilla, että Diana lausutaankin daiana. Miten rumaa!

Yksi Anna-kirjojen hienoista neideistä oli kylläkin rouva. Hän oli Vihervaaran naapuri, Rachel Lynde, joka oli kuuluisa neulomistaan peitoista. Ravelryn ryhmässä ollaan keskustelu siitä, millaisia peittoja rouva Lynde olisi neulonut. Siellä yhdeksi vaihtoehdoksi ehdotettiin tällaista peittoa, koska ne olivat hyvin suosittuja 1800-luvun lopussa. Mie löysin ohjeen viime keväänä hankkimastani Knitting Traditions-lehdestä.

Miksi miulta sitten oli mennä hermot? Jokainen peiton neiliö neulottiinkin neljästä kolmiosta, jotka sitten ommeltiin yhteen. Jos neuloisin peiton uudelleen, neulosin kyllä neliöt yhtenä kappaleena. Niissä oli hirveä ompeleminen! Toinen pitkästyttävä osa peitossa oli pitsireunus. Hohhoijaa! Onneksi sain sen neulottua!

Peitto on neulottu Novitan Nallesta. Koskahan mie opin, ettei olisi kannattanut. Vaikka lanka oli valkoista, siinä on kuitenkin värivaihtelua, niin että osa paloista on keltaisempia kuin muut.

Ohje: Knitting Tarditions: Coverlet Square for Two Needles

Lanka: Novitan Nalle

Puikot: 2,5 mm bambuiset, jotka menivät poikki, sitten Prymin uudet pyöröt - hyvät!