Koska Ishbel valmistuikin (tai ainakin melkein) kuin huomaamatta ennen Kanadan matkaani, tungin vielä viime hetkellä matkalaukkuun Villimarjatar-ohjeen ja -langat. Kerrankin osasin ennakoida oikein! Villimarjatar on huivi, jonka mallineuleen opin helposti, niin että sitä saattoi neuloa autossa. Olen neulonut jo kolme Ishbeliä, enkä ole vielä tajunnut, miten sen pitsikuviot menee. Siinä olisi täytynyt tutkia ohjetta jatkuvasti.
Ajelimme ympäri Etelä-Ontariota vieraillen ystävien ja sukulaisten luona, mutta pakenimme ihan kahdestaan muutamaksi päiväksi Lion's Headiin nauttimaan Georgian Bayn ihanista rannoista, uimisesta ja patikoinnista (niin ja neulomisesta).
Kävimme myös kälyni anopin mökillä Huron-järven rannalla. Sielläkin oli tarkoitus viettää aikaa rannalla, mutta sinä viikonloppuna satoi, joten taas oli aikaa neuloa sisällä takkatulen lämmössä tai verannalla poutasään aikana - tosin uimassakin päästiin käymään.
Olin päättänyt neuloa huivista niin pitkän kuin lankaa riittäisi. Lankana miulla oli ihanaa Utunan ohuen ohutta huivilankaa, joka on jäänyt jäljelle jostain toisesta huivista.
Yleensä olen antanut neulomani huivit lahjoiksi, mutta tämän neuloin tarkoituksella miun syystakkia varten. Olin myös tyytyväinen, että lanka löytyi piirongin kätköistä, eikä miun tarvinnut ostaa tähän lankaa. On käsittämätöntä, että jos nurkat pursuaa lankaa, niin miksi sitten johonkin neuleeseen ei löydy sopivaa lankaa!?! No, onneksi nyt löytyi ja vielä sellaista, joka sopii takkini väreihin.
Valmiin huivin pingotin vasta kotona ja kuvasin sen kotoisilla uimarannoilla Saimaalla. Tykkään huivista kovasti, lankaakin oli riittävästi ja huivista tuli tarpeeksi pitkä.
Tykkään myös Utunan langassa siitä, että väri on epätasaista, että harmaa tulee välillä näkyviin. Pinnasta tulee elävämpi ja jotenkin rosoisempi.
Ohje: Villimarjatar
Puikot: 3 mm bambuiset pyört
Lanka: Utunan Uhtu
Viimeksi vielä jäähyväiskuva. Kuu nousee Georgian Bayn ylle. Olisi tehnyt mieli uida kuunsiltaa pitkin.