Kesällä on mukavaa käydä eri tapahtumissa, konserteissa, kesäteatterissa, näyttelyissä tai muuten vaan katselemassa uusia paikkoja. Viime viikolla pääsin käymään kahdessa eri paikassa. Keskiviikkona olin Ars Sippolan avajaisissa. Taidenautintojen ohella siellä oli myös käsitöihin liittyvää nähtävää.

Vaikka en ole vaaleanpunaisen ystävä, joskus en voi sitä vastustaa. Tämä patalappu oli pakko ostaa, niin söpö se oli.

Osallistuimme lumipallon virkkaukseen, joka on avoin yhteisöllinen performanssi ilmaston muutoksen hillitsemiseksi.

Viikonlopun olimme Parikkalassa lapsuuden kodissani. Parikkalalaiset käsityönharrastajat olivat innostuneet neulegraffiteista ja neuloneet Simpeleenjärven rantaa pitkin kulkevan pyörätien kaiteeseen 250 metrin matkalle neulegrafittipätkiä. Miuta nauratti, koska tässä tapauksessa osa grafittien tekijöistä on eläkeläisiä.

Taustalla näkyy lapsuuteni uimaranta, Härskiinmutka. Silloin ei ollut pyörätietä ja paikka oli rauhallisempi. Luulen, ettei kukaan käy enää tuossa kohtaa uimassa. En ollutkaan nähnyt neulegraffitteja aiemmin, maalla kun asun, mutta sillä näköjään ei olekaan mitään merkitystä.

Parikkalan luonto on vehmasta ja rehevää. Likolammen rantalehdossa lenkkipolulla perjantai-iltana olikin tämmöinen otus vaahteran oksalla ihmettelemässä lenkkeilijöitä.

Lehtopöllön poikanen nukkui, vaikka emo huusi kurkku suorana varoitusääniä viereisestä puusta. Kesän paras lintubongaus!