Päivölässä pidettiin viime viikonloppuna neuleretriitti. Sen järjestivät Ravelryn suomalaisen retriittiryhmän puuhanaiset. On mahdotonta kertoa kaikkea, mitä siellä tehtiin, mutta tässä tärkeimpiä:

Kehrääjiä oli paljon, rukit surrasivat jatkuvasti ja lankaa syntyi satoja metrejä. Mie osallistuin tähän lähinnä pällistelemällä.

Käsityöpusseja oli myytävänäkin, mutta Eevun opastuksella sai myös ommella oman. Miun on tuo sininen, jossa on sydämiä. Tykkään siitä kovasti, jos miulla olisi enemmän intoa ja kunnon ompelukone, näitä voisi ommella lajhoiksi, niin kivoja ne ovat. (Juu, ja kyllä mie ostinkin semmoisen tosi söpön pussin...)

Neuleretriitti ei olisi ollut NEULEretriitti, jos siellä ei olisi neulottu. Miun neuleista kerron sitten myöhemmin, kunhan saan ne valmiiksi. Paljon kauniita neuleita oli puikoilla.

Neulomisen lisäksi syötiin, juteltiin, naurettiin, nukuttiin liian vähän, taas syötiin ja neulottiin, saatiin lahjoja ja arpajaisvoittoja (Ullaneuleen kassi ja lankaa) ja osallistuttiin pajoihin. Mie osallistuin värttinäkehruuseen. Sitähän mie olin toivonut jo pitkän aikaa.

Opettajanamme oli Rina, joka sai kaikki meidät 10 oppimaan kehräämään värttinällä.

Aiemmin ongelmani oli ollut se, etten oikein saanut värttinää pyörimään kunnolla, mutta nyt se onnistui, koska värttinä oli sopiva aloittelijalle. Ensin siis kehräsimme yhden värttinällisen yksisäikeistä lankaa.

Sitten se kerittiin kerälle ja kerrattiin uudelleen värttinälle.

Kerällinen miun lankaa!

Laatu ei ole kovin tasaista, mutta tämmöistähän myydään kalliilla hinnalla hienona

efektilankana.

Nyt lanka on vyyhtinä. Se on pesty ja kuivumassa ja odottaa kerimistä. Saiskohan tästä villapaidan?!?

Myyntipöydän antia.

Vaikka ompeleminen ja kehrääminen eivät ole miun juttuja, mie nautin täysin rinnoin. Oli ihanaa tehdä ja oppia uutta muiden kanssa.