Töiden jälkeen olisi niin ihanaa vain rojahtaa sohvaan, vetää viltti niskaan, ottaa pienet torkut ja sitten neuloa tai lukea. Mutta ei, on pakko lähteä koirulaisen kanssa lenkille! Kuinka monta kertaa olenkaan lähtiessäni manannut ja katsellut kaihoten sohvaa, mutta käveltyäni pienen hetken ollutkin todella tyytyväinen. Virkistyn ja jaksankin paremmin kuin sohvalöhöilyn jälkeen

Usein lenkkini menee metsään. Kävelen metsätietä läpi talousmetsän vanhaan kuusikkoon. Kuusikon keskellä on pieni pelto ja vanha lato. Sen harmaat laudat ovat kauniit säällä kuin säällä. Olen usein miettinyt, että niitä vasten olisi mukavaa kuvata jokin neule.

Torstaina aurinko paistoi huikaisevan kirkkaasti. Päätinkin tehdä lenkkini taas metsään. Nyt piti laittaa lumikengät jalkaan, koska metsätietä ei aurata. Taskuun laitoin kameran ja pienen Shosie-huivin. Koira pomppi hangessa kuin pupu. Intoa lisäsi kiepistä lentoon pyrähtänyt pyy.

Osallistuin Ravelryssä Sharon Dreifussin järjestämään KAL:iin. Hänen ohjeensa ovat aina hyvin perinpohjaiset videoineen kaikkineen. Tätä huivia oli mukavaa neuloa. Jatkuvaa endiittiä potevana Shoshie eteni kivan joutuisasti. Huivista tuli kivan muotoinen. Se on pitkä, molemmista päistä kapeneva. Väri ei ole ihan miun väri, mutta onneksi sukulaisista löytyy niitä, joiden lempiväreihin tuommoinen punainen kuuluu. Tykkäsin kylläkin ohjeesta niin paljon, että neulon varmasti sen vielä uudestaan. Tästä saa myös nopeasti neulottua tarpeen tullen lahjan.

Ohje: Ravelryn linkki

Puikot: 4 mm Addit

Lanka: Pirkanmaan kotityö, ohut lanka (Tästä olisi varmaan tullut parempi hieman paksummasta langasta.)