Meillä oli tänään tämän näköistä:

Siitä huolimatta sain aamulla ennen töihin lähtöä vihdoin kuvattua - jaahas, milläs nimellä tätä nyt suomeksi kutsuttaisiin? - Olkalämmittimeksi?

Kyseessä on "shrug", joka laitetaan lämmittämään selkää ja olkapäitä silloin kun päällä on selän paljastava mekko tms. Itse en sellaisia harrasta, mutta se ei mitään haittaa, miusta olanlämmitin oli ohjeessa kaunis.

Sain syksyn pimeimpään aikaan lahjaksi ihanan aurinkoisen väristä Portofino-lankaa. Mietin pitkän aikaa, mitä siitä tekisin. Olanlämmitin tuntui sopivan oikein hyvin. Ohjeen pitsikuvio ei pääse oikeuksiinsa tällä langalla neulottuna, MUTTA toisaalta tähän lankaan sopi tämä malli. Tällä tarkoitan sitä, että ohjeessa lankana oli merinovilla-angorasekoitus, joten kuviosta tuli aivan erilainen tällä langalla neulottuna, erilainen, muttei ruma.

Kuva on vähän kökkö, mutten voinut edes kuvitellakaan laittavani päälle jotain kevyempää aamuisessa lumipyryssä. Mie olen aikamoinen vilukissa - hyvä ettei kuvassa ole olanlämmittimen alla paksua villapaitaa! Katsotaan kesällä, pidänkö tätä ollenkaan, vai jääkö tämä niihin töihin, joita oli mukava neuloa, mutta siihen se sitten jääkin!

Ohjeen löysin Pam Allenin ja Ann Buddin kirjasta Lace Style. Olanlämmitin neulotaan aluksi suorakaiteen muotiseksi. Hihojen kohdat ommellaan ja sitten neulotaan  kauluksen ja reunan resorit. Erikoista oli se, että tässä tarvittiin neljät erikokoiset puikot. Näin saadaan selän leveämpi muoto (selän kohdalla neilottiin paksuimmilla puikoilla).

Lace Stye kirjasta haaveilen vielä neulovani Kielo-huivin, pitsisukat ja Katherine Hepburn-villatakin sekä ehkäpä säärystimet, pitsiliivin ja putkihuivin.

Matuni ehtikin jo kommentoida olanlämmitintäni ja kutsui sitä hihattimeksi. Se onkin parempi nimi sille! Olanlämmitin on jotansakin kömpelö nimitys.