Hesarissa on tänään ja eilen kirjoitettu jotenkin halventavaan sävyyn käsityöblogeista. Kansalaiset eivät  halua osallistua vakavaan poliittiseen keskusteluun blogeissa, vaan kirjoittelevat käsitöistään! Miuta ärsytti se, että jutuista paistoi läpi ajatus, että käsityöt ovat pilannet koko blogi - idean. Tämänhän piti olla kanava, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua kaiketikin poliittiseen keskusteluun. Ja nyt täällä neulotaankin sukkaa!

Työelämä ja tuo maailma tuolla ulkona on aivan tarpeeksi haastava itsessään. En mie halua vapaa-ajallani sitä kauheasti pohtia. Etenkin kun päivänpolttavat puheenaiheet ovat poliitikkojen naisjuttuja, eivätkä oikeasti tärkeitä asioita. Miulle on oikea henkireikä, stressinlievittäjä ja aivojen lepuuttaja, kun saan istahtaa nojatuoliin, laittaa CD-kirjan kuulumaan ja ottaa neuleen esiin. Tämähän on halpaa terapiaa ja mielenterveystyötä. Ei kulu verovarat! Ei ole tarvinnut rasittaa muutenkin ruuhkautuneita mielenterveystoimistoja tai huidella burn outissa kylillä.

Käsityöblogit tuovat neulomiseen aivan uuden ulottuvuuden. Saan uusia virikkeitä, iloa ja intoa.

Ehkäpä vakavan keskustelun vaatijat ovat väärässä. Tällä hetkellä monille onkin tärkeämpää oma henkinen hyvinvointi kuin mahdollisuus vakavaan yhteiskunnalliseen pohdiskeluun. Elämän meno on muuttunut niin vaativaksi, ettei muuta jaksa. Siinä mielessähän tämä on protesti nykymenoa vastaan! Nopeatempoisen tohinan vastapainoksi neulon sukat. Se on hidasta ja siinä näkee saavansa aikaan jotakin oikeaa, aitoa ja hyödyllistä.

No, olenkohan mie nyt pohdiskellut riittävän vakavasti? Tässäkin oli varmaan liikaa, pitäisi vielä ehtiä neulomaan. Lasse Mårtensson lauloi aikoinaan, että kaikki, paitsi purjehtiminen on turhaa. Voisikohan sitä muuttaa niin, että kaikki, paitsi neulominen on turhaa... Ja sitä paitsi, nyt ei enää suututa.