Joskus käy niin, että kun odottaa liian kauan, hommasta menee hohto pois. Odotin tämän tunikan kuvaamista vajaan kuukauden ja kun nyt sitten tänään sain sen vihdoin kuvattua, en olekaan kuviin ollenkaan tyytyväinen, mutta saavat nyt luvan kelvata. (Yllä olevassa kuvassa värit ovat ihan väärin.)

Tunikaan oli tullut odotellessa kaiken maailman ryppyjä ja helmankin kipristelee kummasti ja miksi ihmeessä miulla on tuon värinen aluspaita päällä?!? No, ainakin nyt tiedän, mitä en laita tunikan kanssa samaan aikaan päälle.

Itse tunikaan olen aika tyytyväinen. Siitä tuli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. Lankana miulla on iki-ihanaa Pirtin kehräämön lankaa, joka on todella kaunista ja lisäksi vielä mukavan tuntuista puikoillakin. Kuviolanka on Viron villaa. Ohje on Tuulian TTS-menetelmällä tehty, helman kuvio on Mary Oljen kirjasta Kirjokintaita (1942) karjalaisista juhlasormikkaista.

Meillä on Ravelryssä Suomalaisia perinteitä- ryhmässä meneillään Mary Olki KAL. Tunika on miun neuleeni siihen. Jos tekisin kuvion uudelleen vaihtaisin ehkä värityksen toisin päin. Nythän tuossa näyttää vain olevan punaisia x-kirjaimia ja pisteitä, vaikka se kuvio on valkoisella neulottu.

Pieni haksahdus miulle kyllä sattui. Neuloin nimittäin innoissani yläosaa hiukan liian pitkäksi ja nyt se on kainaloista liian iso. En usko, että sitä juurikaan huomaa, jos ei tiedä.

Neuleen tiedot ovat taas täällä nähtävinä.

Kuviota neuloessani olin Lieksassa. Kuvion valkoiset pyörteet toivat mieleeni Ruunaan Haapavitjan pyörteet ja kuohut. Ajattelin, että miulla on niin monta kuvaa siitä, että en ota uutta. Nyt kuvaa ei sitten löytynytkään. Olen näköjään viime aikoina siellä käydessäni ajatellut, että tästä paikasta kuvia riittää, joten uusia ei kannata ottaa.

Kun näin tämän paidan kolmisen vuotta sitten Ullassa, päätin neuloa sen heti. Ongelmaksi muodostui lanka. Kesti pari vuotta ennen kuin löysin sopivan langan. En halunnut käyttää ohjeessa olevaa lankaa, koska se ei ollut täysvillaa. Viime keväänä käydessäni Pirtin kehräämössä sopiva lanka löytyi. Joulukuussa sitten vihdoin pääsin neulomaan.

Kuvittelin, että paita olisi valmis jouluksi - mutta ei! Ranteeni murtui enkä voinut neuloa 4 viikkoon. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa vastoinkäyminen. Aloittaessani neulomaan hihoja huomasin, ettei miulla ollutkaan riittävän pitkiä pyöröpuikkoja molempien hihojen neulomiseen yhtaikaa. Kun sitten olin vihdoin päässyt täältä korvesta ihmisten ilmoille puikkoja ostamaan ja aloittamaan hihoja, huomasin jonkin ajan kuluttua, että olinkin katsonut kaaviota ylösalaisin, joten purkuun meni.

No, suurin vastoinkäyminen oli tietysti tämä. Oikeastaan oli yllättävää, miten rauhallisesti suhtauduin villapaidan purkamiseen. Hihojahan miun ei täytynyt purkaa - jokin lohtu sekin. Olin haaveillut tästä paidasta niin kauan, että purkaminen oli pienempi paha.

Onneksi oli hiihtoloma, emmekä tänä vuonna matkustaneetkaan minnekään. Ei ollut paljoa muuta tekemistä kuin neuloa. Se sujuikin sutjakasti, sillä kuvion osasin jo ulkoa. Muutin ohjetta, koska en halunnut neuloa kuviota nurjalla puolella enkä ommellä yhtään saumaa.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Pirtin kehräämön lanka on kaunista ja sitä oli hyvä neuloa. Tykkään siitä, miten värit vaihtuvat. Valokuvista ei näy kunnolla, että tummassakin  langassa väri vaihtuu. Kunpa raidoittuvat langat olisivatkin useammin tällaisia!

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Agatha Christie kuuluu ehdottomiiin lempikirjailijoihini. Vaikka olen lukenut ja kuunnellut CD-kirjat ja katsonut kaikki elokuvat moneen kertaan, viehätys ei katoa. Niinpä, kun näin loppukesästä Ravelryssä ilmoituksen villapusero-KAL:sta, joka perustuu Christien "Kuolema ilmoittaa lehdessä"- romaaniin, olin heti valmis osallistumaan. Kirjassa Miss Marple (neuloja hänkin!) on papin rouvan, Bunchin,  kummi.

KAL ei ollut kovin hyvin järjestetty ja ohjeessa oli alusta lähtien paljon virheitä ja epäselvyyksiä, joista osa korjattiin, osa ei. Mutta sisäinen Miss Marpleni selvitti hankaluudet ja sain puseron neulottua - eihän tämä ollut eka neulottu puseroni =) Harmitti vain vasta-alkajien puolesta.

Ohjeessa pusero olisi ollut lyhythihainen, mutta mie olen niin viluinen ihminen, että päätin neuloa pitkät hihat. Neuloin ne yht'aikaa pyöröpuikoilla ja huh, miten niissä riitti neulomista! Miten ihmisellä voi olla niiiiin pitkät kädet?!?  Enpä ole pitkään aikaa neulonut mitään näin puuduttavaa. (Kun sain tämän puseron valmiiksi, aloitin heti uutta. Ja kas - sinä piti ensimmäiseksi neuloa hihat...)

Muutin ohjetta muullakin tavalla. Siinä olisi pitänyt neuloa etu-ja takakappaleet erikseen, mutta mie hujautin ne pyörönä kaula-aukkoon asti. Hihan aukkojen kohdalle neuloin 12 silmukan lisäkaistaleen, jonka reunoihin tuli kavennukset. Sitten siksakkasin reunat ja leikkasin hiha-aukot auki. Ei tarvinnut ommella kuin olkasaumat.

Marraskuun pimeydessä on vaikeaa ottaa valokuvia. Värejä ei tahdo saada millään esille - ainakaan miun taidoilla. Tässä yllä näkyy kirjoneuleen värit melkein oikein. Ulkona otetuissa kuvissahan värit ovat hävinneet.

Lanka: Sandnes Garn Lanett ( Miulle uusi tuttavuus, mutta tulen varmasti neulomaan uudestaankin - ihanan pehmeä lanka!)

Puikot: 3 mm Pyöröt

Ohje: Bunch the Vicar's wife

Puserosta tuli kiva, tykkään kovasti ja tulen varmasti pitämään sitä keväämmällä, kun aurinko jo lämmittää sen verran, että tarkenen ohuessa puserossa.

The Tailored Sweater Method vaatii mallitilkun neulomisen ennen kuin ohjelma laskee paidan silmukkamäärät. Inhoan mallitilkkujen tekemistä, mutta olen pikkuhiljaa muuttamassa mieltäni. Olen alkanut nähdä mallitilkun hyödyt suunnittelussa.

Miulla oli alunperin ihan toiset suunnitelmat tästä teepaidasta. Olisin halunnut laittaa siihen myös keltaista lankaa, mutta mallitilkusta näin heti, ettei se sopinutkaan. Olin myös ajatellut neuloa pitsineuletta, mutta sekin osoittautui huonoksi ideaksi, samoin ohuet raidat. Mallitilkun avulla vältyin purkamasta paitaa.

Kuvaan tunki väkisin tötteröpäämme, jolla on  pieni pipi jalassa. Tötterö estää sitä nuolemasta voiteen pois tassusta.

Vaikka tein taas virheitä neuloessani paitaa (katselin telkkarista elokuvaa enkä lukenut ohjetta - hihasaumat jäivät neulomatta), siitä tuli oikein mieluinen. TTS-metodi on kyllä loistava tapa neuloa paitoja - aina onnistuu!

Ohje: The Tailored Sweater Method

Lanka: Colorado Knitting ja Schachenmayr nomotta Cotton Linen

Puikot: 3,5 pyöröt

Olin syksyllä Tuulian villapaitakurssilla. Joulun jälkeen pääsin sitten itse asiaan.  Viikko sitten paita valmistui ja olen todella tyytyväinen.

Tailored Sweater-menetelmällä voi tehdä mieleisensä villapaidan ihan mistä tahansa langasta, millä tahansa kuvioinnilla tai millä tahansa neuletiheydellä. Tietokoneohjelma laskee silmukka- ja senttimäärät. Paita neulotaan ylhäältä alaspäin pyörönä eikä siihen tule yhtään saumaa. Paitaa voi myös sovittaa hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun viimeinen silmukka on neulottu, jäljellä ei ole kuin lankojen päättely.

Mie olin ottanut mitat vähän liian tiukasti, joten jouduin lopettamaan kavennukset ohjetta aiemmin. Kiepauta ja kierrä-kerrokset tulivat hieman liian ylös ja ne silmukat jäivät näkyviin, vaikka olin noudattavinani ohjetta, mutta ilmeisesti teinkin jotain muuta. Tästä huolimatta pusero istuu kauniisti ja tykkään siitä kovasti.

Tämä on miun harjoituskappale. En kuitenkaan halunnut (enkä kyllä olisi jaksanutkaan) neuloa koko paitaa pelkällä oikealla silmukalla. Yhdestä mallikirjastani onneksi löytyi kiva palmikkoaihe, jonka voi neuloa helposti myös ylhäältä alaspäin. Se sopi jotenkin tähän lankaankin.

Nyt sitten uutta ideoimaan. Langat ovat jo valmiina!

Lanka: Schopper-Wolle Zehner vier Tweed

Puikot: 3mm bambupyöröt

Ohje: Tailored Sweater

Neuloin pienelle kummitytölleni jouluksi puseron Purosta. Kerällä langat näyttivät sopivan pienelle tytölle, mutta miusta puserossa värit ovat jotenkin tunkkaiset ja enemmänkin aikuisen oloisia.

Typeryyksissäni laitoin valmiin puseron vielä neulekoriini odottamaan kuvausta. Siellä se näköjään rypistyi ikävästi. En tiedä, olenko tyytyväinen vai en. Lahjapakettiin tämä kuitenkin menee.

Lanka: Novitan Puro: Ruska ja Revontulet

Ohje: Enemmän tai vähemmän omasta päästä

Puikot: 5,5,mm ja 6 mm

Budapestista tullessa ostin Kausalan osuuskaupasta uunituoretta Puroa, Ruskaa. Ravelryssä on käyty välillä kiivastakin keskustelua siitä, kuinka Novita on mennyt matkimaan Noroa ja onkohan Puro sittenkään hyvää lankaa. Eihän siinä muu auttanut kuin kokeilla.

Laiskana ihmisenä neuloin puseron pyörönä, vaikka raidat tulivatkin silloin ohuemmiksi, mutta miuta se ei haittaa. Miuta ei myöskään haittaa (päinvastoin!), että kerät olivat väreiltään vähän erilaisia. Jos haluaa tasaraitaa, voi kyllä sitten laskea kerroksia ja käyttää eri värisiä lankoja. Miusta Puroa oli mukavaa neuloa ja aijon varmasti neuloa siitä lisää. Pää pursuaa jo ideoita!

Ohje: Oma, edessä olevaan kuvion hain The Harmony Guide to Knitting Stitches (Volume one) -kirjasta.

Puikot. 6 mm Addi pyöröt

Lanka: Novita Puro: väri. Ruska, 450 g

Kuvauspaikka: Ukko Koli

There has been a lot (sometimes even) heated discussion in Ravelry's Finnish Knitters' group about Novita's new yarn Puro. Obviously it is a Noro imitation. Even though the name "Puro" sounds a lot like Noro, it is a Finnish word meaning a stream. It comes in 6 different colours and I like them all. That's why I just had to buy Puro the very first time I saw in a store in July.

It was very nice to knit. Even though I knitted the sweater as one piece with circular needles the striping in my opinion is nice. This for sure wasn't the last time I use this yarn!

Pattern: My own. I used the Harmony Guide to Knitting Stitches for the pattern in the front.

Needles: 6 mm circular Addis

Yarn: Novita Puro 450 gr

Photos were taken on the top of Ukko Koli.

Nyt se on valmis! Jippii!!  ja mitenkähän vielä voisin ilmaista iloani?

Kaikki sai alkunsa siitä, kun neuloin Kainuun lapaset ja jäljelle jäi yli kilo Pirkkalankaa - yhdeksää eri väriä. Mitä niistä voisi neuloa? Lisää Kainuun lapasia? Ainut järkevä vaihtoehto oli kirjoneulepusero. Olen neulonut innokaasti lapasia Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudin mallia kirjasta. Kerran malleja selaillessani hoksasin, että kuvioita voisi käyttää myös villapaidoissa. Mietin ja pohdin. Tammikuun alussa otin langat, puikot ja Haaviston esille ja aloin neulomaan.

Miehustan kuvioksi valitsin numeron 55 Kymenlaaksosta. Kuvion nimi oli Lavansaaressa nimeltään Jeren kirjat. Ryhdyin varmaan neulomaan liian innokkaasti, sillä ensimmäisen mallikerran jälkeen huomasin, että olin huomaamattani yksinkertaistanut kuviota. En kuitenkaan purkanut, koska kuvio näytti miusta ihan hyvältä.

Hihoihin valitsin mallin numero 67, joka on kotoisin Kymistä.

Villapaidan värit olivat hankalat. Langoissa oli monta sellaista väriä, joista en erityisemmin pitänyt ja nyt ne piti neuloa samaan villapaitaan. Yritin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää vastavärejä, mutta silti jotkut raidat paidassa ovat aika hurjia.

Halusin paitaan muhkean kauluksen. Nyt en ole kuitenkaan ihan varma pidänkö tuosta kauluksesta vai en. Voi olla, että puran sen ja neulon ihan perinteisen resorin. Mitä mieltä te olette?

Kaikenkaikkiaan mie oon erittäin tyytyväinen tähän villapaitaan. Siitä tuli juuri sellainen kuin sieluni silmillä olin nähnytkin. Mikä tärkeintä, sain melkein kaikki Pirkkalangat upotettua siihen!

Nimeksi paidalle annoin Eeva Haaviston kunniaksi Haavisto, joka on myös kylän nimi, jossa mummolani sijaitsi. Se oli yhtä lämmin ja mukava kuin villapaitani.

I had about a kilo of Pirkka-yarn in nine different colours in my stash. What could I use them for? The only reasonable thing to knit was a sweater. I have eagerly been knitting mittens from Eeva Haavisto's traditional mittens's book. I realized that these patterns can be used for sweaters as well. I used the patterns number 55 and 67. They both are from South Eastern Finland, from Kymi province.

It was really hard to match the colours together. There were so many colours that I didn't like. I tried to use the contrast colours, but some of the stripes became quite ... hm... awful. However, I do love this sweater. It turned out exactly the way I had imagined.

I'm not sure about the collar. I wanted to knit a big collar, but now I'm not sure about it. Maybe I should rip it knit the usuan ribbing - or what do you think?

I named the sweater Haavisto after Eeva Haavisto. It is also the name of the village where my grandparents used to live -  I have so many warm memories from there.

Yhdeksäs pala on valmis! Mikään muu ei sitten olekaan. Tällaista olen kyllä kovasti endiitin voimin yrittänyt saada valmiiksi:

The ninth block of the Wolhemel blanket is finished. Nothing else is. I've been trying to finish this sweater but it takes forever!

Cable-down raglan valmistui alkuviikosta ristiriitaisin tuntein. Olin päättänyt, että tällä kertaa noudatan ohjetta kirjaimellisesti, etten joutuisi hankaluuksiin. Olihan tämä ensimmäinen ylhäältä alaspäin neulomani pusero. Ihmettelin kovasti, ettei ohjeessa neuvottu neulomaan nurjan silmukan vieressä olevaa oikeaa silmukkaa kiertäen, mutta kuvittelin siihen olevan jonkin syyn. Lopulta (kun olin neulonut liian kauan purkaakseni) tulin siihen tulokseen, ettei mitään syytä ollut, vaan miun olisi pitänyt neuloa se oikea silmukka kiertäen niin, että palmikot olivat tulleet siisteiksi. Pöh!

En ole tyytyväinen kaulukseen, hihansuihin ja helmaan. Ne ovat jotenkin omituiset, vaikka ohjetta kyllä seurasin... Katsoin Ravelrystä muiden neulomia Cable-down raglaneita ja melkein kaikilla oli sama ongelma. Tästä huolimatta aijon neuloa seuraavan villapaitani myöskin kauluksesta alaspäin, teen vain erilaisen kauluksen.

En yleensäkään ole koskaan tyytyväinen neulomiini villapuseroihin, vaan ne näyttävät silmissäni täysin epäonnistuneilta. Olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu siitä, että villapaitaa neuloo niin kauan, että ainakin mie olen kurkkuani myöten täynnä koko paitaa. Kun paita on saanut lojua kaapissa jonkin aikaa, otan sen esille ja olen oikein tyytyväinen. Niinpä laitakin tämän vaatekomeroon ja odotan pakkasia - silloin pusero on varmaan jo kaunistunut riittävästi!

Muuten, tilaamani lisälanka (sillä lankahan tietysti loppui kesken 8 kerrosta ennen toisen hihan suuta!) oli kuin olikin oikeaa värjäyserää. Helpotuksen huokaus! Jouduin purkamaan tätä puseroa ihan riittävästi, niin että olisi ollut tosi turhauttavaa purkaa lisää.

Ohje: Knitting Daily, Suunnittelija: Stefanie Japel

Lanka: Paksu Pirkkalanka nro 226 pikkasen yli 500  g.

Puikot: 4 mm pyöröt, olisi saanut olla 4,5 mm.

Yritän kovasti olla olematta turhamainen, mutta näitä kuvia katsellessani ja hiuksiani kauhistellessani, miun on pakko kertoa, että kuvat on otettu heti puolukkaretken jälkeen!

I finally finished my olympics sweater! I'm not totally happy with it, even though it looks great on the photo - I'm too critical at the moment. I'm usually never happy with my sweaters right after I'm finished. I have to put it away for a while and then take a second look. Then something has happened and I like them. I think it is because knitting a sweater takes a long time and at the end I'm fed up with it. So when I don't see it for while I start to see it differently and I like it. So now this sweater goes to closet until winter comes. Then I'll take it out and admire.

Uutta huivivihjettä odotellessani viimeistelin villatakin. Lankana käytin Novitan Nallea. Ohjeessahan oli Wool, mutten pitänyt värivalikoimasta. Itse asiassa olen tyytyväinen lankavalintaani. Neuloin nimittäin pari vuotta sitten samasta Novitan lehdestä slipoverin Woolista. Jo nyt se on nuhruisen näköinen, Wool ei taida olla kovin laadukasta lankaa. Villanhan pitäisi kestää kauan. Sen sijaan 13 vuotta sitten Nallesta neulomani villapaita on vielä hyvässä kunnossa.

Neuloin nyt eka kertaa etukappaleet samaan aikaa yksillä puikoilla, samoin neuloin hihat. Se olikin hyvä idea. On tympeää aloittaa neulomaan uudelleen ihan samanlaista etukappaletta tai hihaa. Nyt vältyin siltä.

Villatakista tuli kevyt ja kaunis. Nyt sitten boleron pariin!

Muuten, kun äsken ajattelin kurkistaa Spring Shawlin seuraavaa vihjettä, huomasin, ettei vihjettä eilen tullutkaan. Tuli vain ilmoitus, että seuraava vihje julkaistaan ensi lauantaina.

Puseron sain valmiiksi, poroille en sitä heittänyt, mutta mutta...

Ensiksikin sitä tuli liian pieni miulle, joten joku kummitytöistäni saa sen, jos haluaa. Toiseksikin, jos paita näyttää kuvassa kummalta, se johtuu siitä, että se on vähän kummallisen muotoinen (tosin, toinen hiha EI ole kamalan suuri, vaikka kuva niin valehteleekin). Pusero on tehty ohjeen mukaan, joten syy on ohjeessa. Päällä pusero on ihan hyvän muotoinen. Vähän kyllä masensi tuo pienuus...

No, lankaa oli vielä jäljellä yllin kyllin, mutta olimme Kuusamon Juumassa, jossa miulla ei ollut ohjeita mukana. Lapaset ja sukat osaan tehdä ilman ohjeita, mutta mielestäni Lett-Lopi-lanka ei oikein sovellu sukille. Siispä päätin neuloa lapaset. Pähkäilin jonkin aikaa kuviointia, koska mukana ei tietenkään ollut millimetripaperia eikä edes ruutupaperia, joten en voinut sunnitella kuviota. Siispä tein helpot ruutulapaset:

Yleensä olen neulonut lapasiin peukalokiilan. Nyt miuta laiskotti ja tein vain lisälangalla aukon peukaloa varten. Nyt kaduttaa. Lapaset ovat hieman epämukavat kädessä.

Kuvasimme lapasia Juuman Niskakosken riippusillalla. Samalla kosken reunalla istuskeli koskikara.

Löysin syksyn Modasta ihanan iloisen ohjeen pienen tytön villapuseroon. Kerrankin päätin, että neulon juuri niistä langoista, jotka ovat ohjeessa. Hyvä tuli. Syksy oli synkimmillään, mutta iloiset langat piristivät. Toivottavasti pieni kummityttöni Englannissä myös piristyy puserosta!"