Tykkään kulkea luonnossa. Kesällä patikoin tai melon, talvella hiihtelen tai lumikenkäilen. Viehätys piilee siinä, että aina voi nähdä jotain mielenkiintoista tai kaunista. Maisema, kasvit tai eläimet, auringonlasku tai tähtitaivas vetävät miuta luontoon. Nuotiolla istuminen ja liekkeihin tuijottaminen on parasta terapiaa. Siinä saa sielu levätä. Samalla voi myös nähdä ja kokea yllättäviäkin asioita. Kolilla Sutkan laavulla makkaranpaiston lomassa huomasin pienen palleron istuvan läheisen koivun oksalla - varpuspöllö! Siinä se tarkkaili meitä ja ohi kiitäviä hiihtäjiä. Lienemmekö ainoat, jotka malttoivat katsella ympärilleen ja huomata pikkuisen pöllön?



Luonnosta myöskin ammennan toiseen rakkaaseen harrastukseeni, käsitöihin. Olin aloittanut jo kesällä neulomaan itselleni kevättakkia Katrin lähettämästä puuvillalangasta (hän kyllä toivoi miun neulovan siitä uikkarit...), mutta se oli jäänyt muiden neuleitten jalkoihin. Kolille lähtiessäni päätin ottaa takin mukaan yhdeksi neuleeksi, jota saattaisin neuloa retkipäivän päätteeksi. Maisemien värit kuitenkin sattuivat niin hyvin takkini väreihin, että innostuin neulomaan niin, että takki yllättäen valmistuikin.



Vaikken ollut takin raidoitusta suunnitellessani yhtään ajatellut talvista luontoa, löytyivät miun takin raidat Kolin vanhoilta kaskimailta. Pöllönapit taas nappasin paluumatkalta Joensuusta.



Neuloin takin Tuulia Salmelan TTS-menetelmällä. Siinä takki neulotaa ilman saumoja ylhäältä alaspäin. Jos on osannut ottaa mitat oikein, tuloksena on varmasti istuva ja sopiva neule.

Neuleen tarkemat tiedot löytyvät taas täältä.