Joskus käy niin, että asiat loksahtavat paikoilleen kuin yhteenlaskussa. Aikaa kylläkin voi kulua kuukausia, mutta pikkuhiljaa yhteenkuuluvia sirusia kertyy niin paljon, että niistä muodostuu toivottu kokonaisuus.

Ensimmäinen siru oli antikvariaatistä pari vuotta sitten löytämäni Aino Ollilan kirja Vohvelitöitä, joka toi mieleeni kansakoulussa tekemäni ruokaliinan. Selailin kirjaa useasti ja jopa käytin sitä apuna töissä.

Toinen siru oli Ravelryn Kaheleiden ryhmässä alkanut innostus vohvelitöihin. Miehän lähden innoissani kaikkeen mukaan, ja pian huomasinkin suunnittelevani kesälomamatkaa Raijan Aittaan, josta ostin pellavavohvelia. Sitten jäinkin pitkäksi aikaa miettimään ja suunnittelemaan.

Kesällä Tallinnan reissulla ostin Karnaluksista kirjonta- ja virkkauslangat. Miettimisen tuloksena olin päätynyt punaiseen, joka sopisi hyvin pellavan väriin.

Syyslomalla sitten kirjoin ensimmäisen raidan ja kaivelin äidin liinavaatekaapista vanhoja, 60- ja 70-luvulla virkattuja reunapitsejä. Ja nyt tässä piti olla kuva niistä pitsireunaisita pyyhkeistä, mutta se olikin epähuomiossa poistettu tietokoneelta. Niistä kuitenkin löytyi mieluinen reunapitsimalli pyyhkeisiini.

Joululomalla sitten ryhdistäydyin ja ompelin kirjailut valmiiksi ja virkkasin pitsit ja ompelin ompelukoneella pyyhkeet valmiiksi. Sitä lukuunottamatta olenkin todella tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä kannatti harkita ja miettiä ja odottaa inspiraatiota!

Pyyhkeet olivat eilen ensimmäistä kertaa käytössä. Ne ovat ihanan isot ja pehmeät. Hiukan niistä irtoaa ensimmäisen pesun jäljiltä nukkaa. (Pesen aina uudet pyyhkeet ennen käyttöä, jotta saan niistä tärkin tms pois.)