Pää on ollut ihan tyhjänä tämän SYTYCK-idean suhteen. Kun miun korvakoruista ei tullutkaan sellaisia, kun olin haaveillut, ei laukkuideakaan jaksanut sytyttää. Viikon olen pähkäillyt - ei mitään innostavaa eikä kiinnostavaa.

Kävin viime viikolla lankakaupassa ja huomasin siellä uutta tamppoonilankaa, tällä kertaa ne pompulat olivat pieniä ja vauvaväreissä - EI, EI, EI!

Eräänä aamuna päätin tutkia piirongin kätköt ja etsiä miun öhkylangat.

Tällaisia löytyi:

 1286692020_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei mitään kauhean dramaattista eikä kovin bling blingiä, mutta miulle kuitenkin sen verran karvaisia tai kiilteleviä, etten ole näitä neulonut.

Tuo Louisa Harding rupesi puhuttelemaan. Kuvassa ei näy oikein hyvin, mutta siinä on mukana kiiltelevää hopealankaa. Kaivelin Räveltämöstä ohjeita tuolle langalle ja siellähän oli vaikka mitä. Innostuinkohan taas? Taisinpa innostua! Sen uudet ohjeet saavat aina miussa aikaan. Mietitään lisää. Aikaa miettimiseen ja pähkäilyyn ei niin kauheasti enää ole. Hollywood-viikot loppuvat ensi viikolla. Pitäisi pystyä tekemään jokin ratkaisu. En haluaisi tyytyä johonkin helppoon ja tavanomaiseen, sillä eikö tavoitteena olekin haastaa itseään omien tottumusten ulkopuolelle.

Louisa Hardingissa olisi sekin hyvä puoli, että saisin Piirongin lankavarastoa pienennettyä. Voisinkohan yhdistää siihen tuota harmaata karvalankaa?  Ravelryssä Louisasta oli neulottu huiveja (ei käy, mie en enää tartte yhtään ainutta huivia), lapasia tai kämmekkäitä (ehkä, ehkä), puseroita (miulla on vain 2 kerää) ja taisi siellä olla muutamat sukatkin (lanka ei riitä). Taidan kääntyä tuon kämmekkäidean puoleen. Kämmeköiden neulomisessa ei sinällään olisi haastetta. Haaste liittyy enemmänkin tuohon langan kiiltävyyteen ja sittenhän voisin tietysti neuloa ne "omasta päästä", vaikka kivoja ohjeita löysinkin. Voisin tehdä oman discotanssin enkä tanssia muitten askelten mukaan.