Yleensä aloitamme linturetket näin huhtikuun alussa, jolloin meri alkaa olla sula ja muuttolintuja tulee parvittain Suomenlahden yli. Kävimme tänään Virolahdella, meri oli vielä jäässä ja luntakin polviin saakka. Siitä huolimatta lintujakin näkyi - mm. merikotka.

Mukana miulla oli Anna-Liisa - iki-ihana villatakki, joka valmistui jo pari viikkoa sitten. Aloitin sen neulomisen kylläkin jo helmikuun alkupuolella. Se edistyi nopeasti, yksi kappale illassa.  Tästä tulisi hetkessä valmista!

Paitsi tietenkin jos neuloo villatakin useampaan kertaan - tämän saman nimittäin. Jos esimerkiksi huomaa, että vaikka ohje on S- ja M- koolle, siitä tulee miulle liian iso. Ja sitten puretaan ja tehdään pienempi. Siitä tuli tietenkin liian iso vieläkin, joten purkuun meni. Sitten järki käteen ja mittaamista ja laskemista ja mittaamista. Uusi alku, taas yksi kappale illassa, lisää mittaamista - hyvä tulee! Ompelin kappaleet yhteen ja sovitin - liian pieni! Mietin pari iltaa ja purin.

Purin myös epähuomiossa sellaista, mitä ei olisi tarvinnut. Koska olin ehtinyt kastella ja pingoittaa villatakin ennen purkamista, piti langat kastella ennen kuin pystyin neulomaan ne uudelleen. Tämän jälkeen seurasi vielä sähläystä puikkokoon kanssa. Miten on mahdollista, että työkoriin oli sotkeutunut väärän kokoiset puikot, jotka otin vahingossa käyttöön toista etukappaletta neuloessa enkä huomannut sitä heti?

Vaikka tämä neule oli kärsivällisyyttä kasvattava, tykkään mie siitä kovasti. Olen aina pitänyt kansanomaisista neuleista. Langan värit ovat mieluisat. Neulepinnasta tulee mieleen nostalgisesti 70-luvun vakosametti.

Ohje: Utunan Anna-Liisa

Lanka: Utuna

Puikot: 4 mm pyöröt

Kun olin äsken kirjoittanut tämän jutun, nettiyhteys katkesi hetkeksi - tietenkin ennen kuin olin ehtinyt tallentaa. Uusiksi meni tämä kirjoituskin!